Lunatic Kultaharja

ULKONÄKÖ
Luna on hyvin raskasrakenteinen ja suuri naaras, joka ei kuitenkaan usein käytä kokoaan hyväkseen. Tyttö omistaa pitkät, lihaksekkaat jalat joilla tuo pääse tarvittaessa hyvinkin lujaa. Pääasiassa Luna on oikein sopusuhtainen rakenteeltaan, hyvin massiivinen vain naaraaksi.
Lunan turkin pohjaväri on kultaisen ruskea ja se tulee eniten esille tytön kaulassa. Siitäpä tuo onkin saanut toisen nimensä Kultaharja. Muualla kehossa kultaiseen sävyyn sekoittuu erisävyistä ruskeaa sekä harmaata. Naama Lunalla on tumma, kuin tyttö olisi tunkenut naamansa nokeen. Sille oltiinkin ensin antamassa nimeksi Lunatic Nokinaama ja tyttö on hyvin kiitollinen kun hän ei sellaista nimeä saanut. Lunan tassut on vaaleammat ja tuon turkissa esiintyy paljon tummia palloja, kuten ilveksillä yleensä. Hartioilla on pari pidempää tummaa viirua.

LUONNE
Nuori ilvestyttö on elämäniloinen, utelias ja avoin persoona kunhan tuo saa turvallisen tunteen vieraasta. Se voikin välillä kestää kauan, sillä pienikin ele saa Lunan helposti epävarmaksi. Kunhan toinen osapuoli osoittautuu luotettavaksi ja ystävälliseksi, riittää Lunallakin usein juttua. Tyttö rakastaa luonnon tutkimista ja sen on välillä hyvin vaikeaa saalistaa ravintoa. Tyttö syö paljon mieluummin ruhoja, vaikka ne eivät olisikaan maultaan parasta ravintoa. Jos Lunan täytyy metsästää ruokaa, tuo nappaa yleensä pieniä jyrsijöitä tai lintuja.

Jos Luna saa tehtyä toisen ilveksen kanssa kaveruussuhteen, tuo yrittää pitää sitä kaikin keinoin yllä. Jos tyttöä satutetaan henkisesti, se jää välillä hyvin pitkäksikin aikaa ajattelemaan tapahtunutta ja miettimään, onko hänessä jotain vikaa? Jos tyttö joutuu jostain syystä tappeluun, se jättää yleensä asian sikseen ja perääntyy paikalta. Luna ei tahdo niinkään kuuluisuutta, se rakastaa välillä olla yksin. Kavereita tuo yrittää kuitenkin kohdella erittäin hyvin ja tarpeen tullen tyttö saattaa uskaltautua puolustamaan ystäväänsä.

MENNEISYYS
Luna syntyi heikolle, kultaisen väriselle ilvesnaaraalle synkässä metsässä. Synnytys Lunan äidille, Leyalle oli hyvin vaikeaa, koska tuo ei ollut saanut ruokaa pitkään aikaan ja oli aivan riutunut. Synkkään metsään eksyi helposti ja Leya oli samoillut siellä jo pitkään. Luna sai ensin elää vain vähäisellä ruualla, tuon äiti antoi kaiken saaliinsa tytölleen ja laihtui itse kokoajan. Pian Leya jätti jäähyväiset tytölleen ja uskoi, että Luna pääsisi joskus vielä pois synkästä sokkelometsästä.

Luna samoili metsässä epätoivoisena jonkin aikaa, mutta tapasi sitten vanhan ketun. Se osasi metsän sokkelot ulkoa ja tarjoutui auttamaan Lunan ulos, mikäli saisi vastapalveluksen. Lunan täytyisi hakea kaukaa hoitavaa yrttiä ketun sairaalle pojalle. Luna suostui ilomielin ja niin se pääsi vihdoinkin pois pimeydestä. Kun suuri maailma vasta avautui nuorukaiselle, koki se itsessään niin suuren innostuksen, että se lupasi ottaa kaiken ilon irti elämästä vihdoinkin vapaana. Luna haki yrttiä monta kuukautta, kaukaa vuorilta ja kasvoi samalla hyvin vahvaksi. Kettu sai poikansa terveeksi ja Luna lähti innoissaan kohti uusia seikkailuja. Tuo aikoi löytää sopivan elinpaikan ja päätyi viimein ilvesmetsän laitamille. Sinne Luna päätti jäädä.


Pitää: Luonnonilmiöistä, riehumisesta niityllä, kesästä, lumihiutaleista, ystävällisistä ilveksistä..
Ei pidä: Ihmisistä, tappeluista, vihaisista ilveksistä, eläinten liiallisesta tappamisesta..


PELIT
Vieras tie - Luna & Vahaliitu vanhalla sillalla. kesken