Haasta hahmo... tai älä

Kätketty
Neiti kulki eteenpäin kotia kohti riemun täyttäessä häntä jokaisella askeleella. Se tuntui pursuavan hänestä kuin niitty kukista. Kätketty sai Ketunmielen hämilleen kohteliaisuudellaan, siltä ainakin vaikutti ja Ketunmieli kiitteli ja toivotti samoin tummanpunaruskealle neitoselle.
"Sitä sopii toivoa. Elämällä on tapana yllättää", Salamavuoriston kasvatti hymyili ja näki edessään kodin, joista yksi kolo näkyi jo selvästi.
"Olemme perillä", Kätketty hymyili ja ravisteli päätään nopeasti. Hän kulkisi loppumatkan nopeilla, kolmijalkaisilla ja ontuvilla askelilla ja toivoi Ketunmielenkin tulevan. Ellei toinen tulisi, Kätketty kutsuisi häntä perään.

Ketunmieli
Tuntee toisen muuttuvan iloisemmaksi ja iloisemmaksi noiden kävellessä eteenpäin, joten nuo varmaankin alkoivat lähestyä määränpäätään. Toinen totesi elämällä olevan tapana yllättää.
"Niinpä tosiaan", sanoo ja hymähtää hieman, olihan naaraan loukkaantuminenkin ollut hyvin yllättävää. Edessä näkyi kasvillisuutta, jonka seassa näytti olevan yksi kolo ja Kätketty totesi kaksikon olevan perillä. Seurasi naarasta.

Valkosilmä
Oli ollut kotonaan järjestelemässä pesiä valmiiksi, kun sitten kuuli ääniä ulkopuolelta. Kahden ilveksen äänet ja toinen ääni kuului Kätketylle, joka oli aiemmin lähtenyt ilmeisesti metsästämään. Toisen ilveksen ääni oli tuntematon. Jää katsomaan ja odottamaan ilvesten saapuista.

Kätketty
Neito linkutti eteenpäin, Ketunmielen todetessa elämän yllättävän. Pian oltiin perillä. Kätketty kulki kotiin ja huomasi Valkosilmän.
"Hei. Hyvä, että olet kotona. Meillä on pieni ongelma", Kätketty tokaisi antamatta itsensä vaipua itsesääliin. Ei ollut nyt sille aikaa!
"Peura potkaisi minua jalkaan ja luulenpa, että jotakin on mennyt rikki. Se ei kestä ollenkaan painoa", Kätketty selitti ja antoi Valkosilmän antaa ohjeita. Eikös toisella ollutkin yrttien lahjakyky, vai? Kätketty ei ollut ihan varma.

Valkosilmä
Näkee ensimmäisenä linkuttavan Kätketyn saapuvan ja samantien Valkosilmä säntäsi naaraan luo tutkimaan tassua, kun tuo selitti, mitä oli tapahtunut.
"Sattuuko tämä?", kysyy ehkä taivutellessaan toisen tassua mahdollisimman helläotteisesti eri asentoihin. Naaras osasi jo epäillä jonkin luun murtuneen tai menneen sijoiltaan.

Ketunmieli
Seurasi Kätkettyä noiden kotiin ja katseli hetken, kun Valkosilmä tutki Kätkettyä ja katselipa tuo hieman ympärilleenkin. Noiden koti oli hyvin mukavan näköinen.
"Minä tästä lähden hakemaan sitä peuraa", sanoo sitten ja kääntyy kannoillaan, lähtien sitten kulkemaan samaa reittiä takaisinpäin, tällä kertaa paljon nopeammin, kun pystyi juoksemaan. Yritti samalla muistaa mahdollisimman tarkaan Kätketyn lausuman viserryksen.

Kätketty
Neiti katsoi Valkosilmää, joka säntäsi paikalle tutkimaan. Sitten toinen nosteli ja taivutteli tassuaan kysyen kipua. Kätketty siristi silmiään, kun tassua taivutettaan taaksepäin.
"Sattuu", hän tokaisi hampaidensa välistä puristaessaan ne kiinni, jottei huutaisi. Ketunmieli sanoi lähtevänsä.
"Kiitos, Ketunmieli!" hän huusi toisen perään yrittäen pitää äänensä normaalina, vaikka kipu kuulsi siitä. Sitten hän laski katseensa Valkosilmään ja katsoi toista kysyvästi.
"No, mitä luulet?" hän kysäisi epävarmana.

Valkosilmä
Tarkkeilee Kätketyn ilmeitä taivutellessaan tuon tassua ja kun tuo totesi sattuisesta, päästäisi naaras toisen tassuasta irti ja istuisi miettimään. Vilkaisi pikaisesti Ketunmielen perään, kun tuo lähti, mutta käänsi kuitenkin sitten pohdiskelevan katseensa takaisin Kätketyn tassuun. Toinen kyseli jo, että mitä Vakosilmä luuli, mutta tuo ei osannut vielä vastata, vaan punnitsi eri vaihtoehtoja vielä mielessään.
"Luulen, että siellä on jokin murtunut", vastaa mietittyään, eikä irrota katsettaan toisen tassusta. Tassu ei näyttänyt epänormaalilta, joten sieltä ei varmaankaan ollut mitään mennyt sijoiltaan, eikä myöskään luita katkennut kokonaan, joten sen pitäisi olla hyvä asia. Olihan toki mahdollista, että sieltä oli mennyt jokin pieni palanen sijoiltaan, mutta silloin se varmaankin kestäisi ainakin vähän painoa. Joten jokin oli varmaan murtunut, mutta naaras ei pystynyt kunnolla arvioimaan murtuman vakavuutta tai sitä, paranisiko se.

Kätketty
Neiti kesti siinä urhoollisesti kuin mikäkin soturi ollessaan Valkosilmän tarkastettavana. Tassua käänneltiin ja väänneltiin sekä taivutettiin kipua tuottaen, mutta Kätketty yritti pysyä lujana, vaikka vinkaisi aina kivun merkiksi, ihan vain antaakseen Valkosilmälle informaatiota. Lääkärin pahin potilas oli sellainen, joka ei kertonut milloin sattui, vaikka sitä kysyttiin. Valkosilmä esitti hypoteesinsä Kätketyn epävarman utelun jälkeen, murtunut kuulema.
"Toivottavasti siitä tulee vielä jonkinmoinen. Jalkapuolena olo ei kiinnostaisi", Kätketty tokaisi laskien Valkosilmän harteille paljonkin vastuuta ja odotusta. Siitä pitäisi tulla edes suhteellisen ehjä.
"Mitä aiot tehdä sille?" tummanpunaruskea neitokainen kysyi ja lipaisi huuliaan kipujen välissä, kunnes painoi taas hampaansa yhteen niin hyvin kuin vain suinkin osasi.

Valkosilmä
Istui katsomassa toisen tassua keskittyneesti, yrittäen parhaansa mukaan miettiä, mitä sille voisi ja pitäisi tehdä. Tämä oli naaraalle aika lailla uusi tilanne, olihan tuo joskus hoitanut pieniä haavoja sun muuta, mutta murtumien kanssa tuo ei ollut erikoisein ollut tekemisissä. Kätketty kertoi toiveensa jalan paranmisesta ja sanoi, ettei jalkapuolena olo huvittanut. Valkosilmä nyökkäsi pienesti, muttei sanonut mitään. Toisen sanat asettivat paineita Valkosilmälle, joka tiesi Kätketyn luottavan tuon parantajan kykyihin. Toinen kysyi, mitä naaras aikoi tehdä tassulle, mutta Valkosilmä ei tiennyt ja yritti kuumeisesti miettiä ja täyttää ystävänsä odotukset.

Kätketty
Naaras katsoi ystäväänsä tarkkaavaisena ja huomioi toisen keskittyneen ilmeen. Tummanpunaruskea neito tiesi itsekin, että tilanne oli Valkosilmälle vieras, joten hän kehräsi hetken uloshengityksensä mukana ja yritti nuolaista toisen poskea, jos toinen vain siinä ulottuvilla oli.
"Aiotpa tehdä mitä tahansa jalalleni, tiedät, että voit kysyä neuvoa esi-isiltä. Eivät he hylkää suojattiaan hädän tullen", Kätketty neuvoi saaden voimaa sanoistaan, kuin esi-isät olisivat sitä valaneet. Kun Kätketylle tuli olo, että heitä tarkkailtiin, hän käänsi katseensa suuntaan, johon Ketunmieli oli poistunut. Sieltä ei kuitenkaan tullut Ketunmieli, vaan kaunis vaaleanruskea siro ilves, joka kantoi mukanaan valkoista jäniksentaljaa suussaan. Se saapui heidän luoksensa ja istahti sulavasti maahan metrin päähän kaksikosta. Sitten se esittäyty Hierakankuuksi, Ilvesklaanin entiseksi parantajaksi, joka oli tullut auttamaan omiaan. Kätketty painoi päänsä alaspäin kunnioittavasti.
"Tervehdys, Hierakankuu, Ilvesklaanin parantaja ja voimallinen esi-isä. Piirteesi ovat vahvat ja kuura turkillasi kimmeltävä kuin hanki kuutamolla. Minä olen Kätketty, tuikitavallinen ilves Salamavuoriston katveista", Kätketty kertoi hymyillen kunnioittavasti, kunnes vilkaisi Valkosilmään. Mitä toinen sanoisi?

// Molemmat saa pelata Hierakankuulla? :D

Valkosilmä
Toisen kehräys ja nuolaisu saivat naaraan paremmalle tuulelle. Kätketty kannusti Valkosilmää kysymään esi-isiltä neuvoa, mutta Valkosilmä ei tiennyt miten. Eihän tuo nyt ollut ollut paljoa tekemisissä esi-isien kanssa. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut murehtia, koska esi-isät olivat tosiaan tulleet auttamaan omiaan, kun Hierakankuuksi esittäytynyt ilves saapui kaksikon luokse. Esi-isällä oli mukanaan jäniksentaljaa. Kätketty esittäytyi Hierakankuulle suorastaan juhlavasti ja kehui tuon ulkonäköä.
"Minun nimeni on Valkosilmä", sanoo lyhyesti, ei tuolla ollut mitään erityistä sanottavaa nimensä lisäksi, toisinkuin Kätketyllä oli ollut. Hierakankuu hymyili lempeästi ja nyökkäsi molemmille ilveksille.

Kätketty
Neitonen hymyili saadessaan toista paremmalle mielelle, kunnes paikalle tuli esi-isä, jota hän puhutteli kunniotitavasti, Valkosilmän puhuessa vain lyhyesti. Esi-isän nyökätessä Kätketty selvitti kurkkuaan vaivaantuneena ja mietti oikeita sanoja.
"Milläs tarkoituksella arvoisa kuuraturkki on liikenteessä?" Kätketty yritti olla kohtelias, vaikkei ihan onnistunut. Hierakankuu kertoi tulleensa auttamaan ja nousi sitten seisomaan, astellen lähemmäs ja avaten pussiaan. Sieltä hän nappasi muutaman yrtin ja jotakin naruntapaista. Kätketty katsoi toista uteliaasti ja hymyili. Toinen taisi olla parantamisasioissa?

Valkosilmä
Katsoi Hierakankuuta, jolle Kätketty esitti kysymyksen siitä, miksi tuo oli saapunut heidän luokseen. Esi-isä kertoi tulleensa auttamaan ja tuli lähemmäs paljastaen kantamuksensa sisällön. Hierakankuu otti vähän yrttejä ja jotain, mikä näytti narulta ja tuli Valkosilmän luo. Naaras tunnisti yrtit ja tiesi niiden lievittävän kipua ja estävän tulehduksia. Hierakankuu kysyi valkoturkkiselta, että mitä tuo oli ajatellut tehdä jalalle ja Valkosilmä kertoi aikoneensa pistää siihen jonkinnäköisen tuen tai jotain. Uskaltautuu jopa kysymään Hierakankuulta, josko tuo tietäisi mikä tassussa oli ja esi-isä vastasi sen murtuneen.

Kätketty
Neitokainen katseli kahden muun naaraan touhuilua hieman uneliaan kiinnostuneena, vaikkei kaikkea nähnytkään kuvakulman rajoitteiden astuessa peliin.
"Voiko siitä tulla vielä entisen kaltainen?" Kätketty kysyi huolestuneena, johon Hierakankuu nyökkäsi. Valkosilmä aikoi tukea jalkaa, johon Hierakankuu tokaisi, että pitäisi löytää tarpeeksi kestävä oksa. Kätketyn pää alkoi nuokkua hänen kehonsa ja elimistönsä yrittäessä saada parannusta käyntiin ja kroonista, jossakin etäällä sykkivää kipua pois.
"Varok - Kätketty ehti varoittaa, ennen kuin putosi tyhjyyteen, armolliseen tajuttomuuteen ja valahti veltoksi, kuitenkin hengittäen normaalisti. Hierakankuu yritti herätellä potilasta, muttei onnistunut ja istahti maahan, todeten, että nyt homma helpottui.

Valkosilmä
Hierakankuu totesi, että tassun tukemiseen tarvittaisiin kestävä oksa. 
"Minä voisin käydä etsimässä oksan", ehdottaa esi-isälle juuri ennenkuin Kätketty menettää tajuntansa. Tarkistaa toisen hengityksen heti ja onneksi potilas hengitti normaalisti, joten hengenvaaraa ei olisi pitäisi olla. Hierakankuu yritti herätellä Kätkettyä, joka ei kuitenkaan herännyt. Esi-isä totesi homman helpottuvan ja sanoi sitten Valkosilmälle, että tuo voisi mennä hakemaan oksaa. Pikakelaus suurennuslasinaan Valkosilmä etsi kepin ja palasi takaisin. Sitten kaksi parantajaa alkoivat mallata oksaa paikoilleen.

Kätketty
Oli tajuttomana niin kauan, kunnes lastoitus oli ohi. Vähitellen kipuaallot sykkivät häntä kohti, kunnes tummanpunaruskea naaras aukaisi silmänsä ja mietti, missä oli.
"Onko se nyt ohi?" Kätketty kysyi kahdelta parantajalta, joista toinen, esi-isä, keräsi tavaroitaan ja kertoi ohjeita Valkosilmälle parantamisen edistämiseksi.

Valkosilmä
Nyökkäilee Hierakanharjulle tuon kertoessa ohjeita Kätketyn tassun parantamisen edistämiseksi. Hierakanharju sai tavaransa kerättyä, katsoi sitten Kätkettyä ja Valkosilmää, sanoi hyvästinsä ja lähti. Valkosilmä tunsi itsensä nyt jotenkin paljon varmemmaksi parantajan kyvyistään, Hierakanharjun pelkkä läsnäolo oli opettanut naaraalle paljon ja tuo päätti nyt ensistä kovemmin keskittyä oppimaan parantajaksi. Katsoo sitten Kätkettyä.
"Miten voit? Haluatko jotain yrttejää kipuun?" kyselee tuolta, hymyillen nyt taas omaan ystävälliseen ja lempeään tapaansa.

Ketunmieli
Oli hakenut peuran juuri sopivaan aikaan. Petolinnut tai muut pedot eivät olleet vielä ehtineet mennä peuran ruhon luokse ja kollin oli onnistunut visertää pikkulinnuille, vaikka ne olivatkin näyttäneet hieman epäluuloisilta ennenkuin olivat antaneet ottaa puran. Peura mukanaan Ketunmieli lähestyi määränpäätään, joka oli Kätketyn koti. Pian tuo olikin jo perillä ja meni sisään. Näki Kätketyn makaavan maassa ja Valkosilmän tuon vieressä.
"Toin peuran", sanoo ja laskee peuran maahan.

Kätketty
Neiti hymyili kiitollisesti esi-isälle, joka hyvästeli ja lähti. Pian Valkosilmä kyseli hymyillen ystävällisesti vointia. Kätketty katsoi ystäväänsä lämpimästi.
"Hyvältä tuntuu, vielä enkä taida tarvita mitään tällä hetkellä", hän naurahti ja katsahti parahiksi kolon suulle, kun Ketunmieli saapui paikalle peuran kanssa.
"Sepä olikin nopeaa. Kiitos kovasti. Ota siitä toki vähän itsellesi mukaan, vaivan palkaksi", punatummanruskea puhui hymyillen, vaikka vähän uneliaan kuuloisasti.
"Menikö kaikki hyvin?" Kätketty vielä kysäisi, kunnes pysytteli hiljaa tajutessaan yhden jutun.
"Ja ai niin, tämä tässä on Ketunmieli, Ketunmieli, tässä on Valkosilmä. En tiedä oletteko tavanneet jo aikaisemmin", Kätketty esitteli kaksikon nyökäten aina toista kohti esitellessään tätä.

Valkosilmä
Kätketty näytti voivan hyvin ja tuo ei tarvinnut yrttejäkään, hyvä niin. Kiinnittää huomionsa oranssi turkkiseen ilveksen ilmestyessä paikalle peuran kanssa. Ilves olikin käynyt aiemminkin pyörähtämässä, mutta silloin Valkosilmä oli lähinnä keskittynyt Kätketyn jalkaan. Kätketty esitteli kollin Ketunmieleksi.
"Hauska tavata", sanoo toiselle hymyillen, eikä muista tavanneensa toista aiemmin.

Ketunmieli
Katsoo Kätkettyä, jonka jalkaan oli laitettu tuki. Tuo käski kollin ottaa vaivan palkaksi vähän peuraa mikuaan.
"En minä tarvitse, voin metsästää koti matkalla", vastaa pudistaen hieman päätään ja hymyilee hieman. Kätketty kysyi vielä, josko kaikki meni hyvin.
"No vähän linnut olivat vastahakoisia, mutta antoivat minun ottaa peuran", kertoo toiselle ja nyökkää sitten Valkosilmälle Kätketyn esitellessä nuo toisilleen.
"Samoin", sanoo vaalea turkkiselle naaraalle.
"Mutta minä tästä taidankin jo lähteä", sanoo hymyilee ja nyökkää hyvästiksi. Odottaisi Kätketyn vastausta, ennenkuin sitten kääntyisi kannoillaan ja lähtisi kohti Korpinkynnen reviiriä.

Kätketty
Neitonen hymyili Ketunmielelle, joka ei halunnut peurasta mitään. Kätketty ei halunnut jäädä velkaa toiselle, mutta jos kerta toinen ei halunnut, niin ei sitä voinut pakottaakaan.
"No, ei voi mitään. Ensi kerralla sitten", tummanpunaruskea lausahti ystävällisesti hymyillen. Kätketty kuunteli toisen selvennyksen jutusta, linnut eivät olisi halunneet päästää peuraa silmistään. Neiti naurahti huvittuneena.
"No, niillä on selkeästi tehtävä selvillä", hän tokaisi hyväntuulisenä. Sitten hän esitteli kaksikon, jotka vaihtoivat mukavat kohteliaisuudet. Ketunmieli teki poistumista.
"No, heippa ja kiitos kaikesta", Kätketty tervehti toisen perään ja katsoi Valkosilmää Ketunmielen lähdettyä.
"Tulehan tähän makaamaan ja vaihtamaan kuulumisia", Kätketty ehdotti. Mikäli toinen tulisi siihen lähelle, alkaisi hän siistimään toisen turkkia ystävällisyyden eleenä.

Ketunmieli
Hymyilee pikaisesti vielä naaraille ja lähtee sitten matkalleen kohti kotia.

Valkosilmä
Hymyilee ja sanoo heipat Ketunmielelle, kun tuo lähtee. Katselee hetken tuon perään, mutta kääntää katseensa Kätkettyyn, kun tuo pyytää naarasta viereensä vaihtamaan kuulumisia. Hymähtää ja käy toisen viereen makaamaan. Alkaa siistimään Kätketyn turkkia, samalla kun tuo siisti Valkosilmän turkkia.

Kätketty
Neitokainen aloitti Valkosilmän turkin siistimisen hymyssä suin ja onnellisena. Hän mietti hetken aikaa asioita, kunnes lopetti hetkeksi ja katsoi Valkosilmän sinisiin silmiin.
"Ajattele, jos me ei oltaisi koskaan tavattu. Missäköhän mekin olisimme?" Kätketty aloitti pohdintansa valaisun Valkosilmällekin uteliaalla äänellä. Kyllä hänestä huomasi, että oli asioita miettinyt. Sitten hän jatkoi taas toisen turkin siistintää, Valkosilmän siistiessä hänen omaansa.

Valkosilmä
Katsoo hetken Kätkettyä, joka näytti hyvin onnelliselta, vaikka olikin juuri vähän aika sitten loukannut jalkansa. Hyvähän se vain oli, ettei tuo jäänyt surkuttelemaan omaa tilaansa. Sitten toinen lopetti Valkosilmän turkin puhdistamisen ja sanoi pohdintansa ääneen. Vaalean harmaa naaras lopetti ystävänsä turkin puhdistamisen.
"Elämä voisi olla hyvin erilaista", sanoo ja alkaa miettimään, millaista elämä ilman Kätkettyä olisi voinutkaan olla. Miten tuo olisi ikinä selinnyt yksin kahden pennun kanssa? Ehkä jotenkin, mutta varmasti kaikki olisi ollut paljon haastavampaa.

Kätketty
Neitokainen siinä aikansa siisti ystävänsä turkkia ja pohdittiin yhdessä elämän erilaisuutta. Kätketty haukotteli, taas väsytti.
"Todellakin erilaista", hän tokaisi ja nukahti lähes kesken lauseensa. Siinä hän uinuisi, ellei Valkosilmä yrittäisi estellä.

Valkosilmä
Katselee ystäväänsä, joka totesi, että elämä voisi tosiaan olla erilaista jos kaksikko ei ólisi tavannut. Sen jälkeen toinen sitten nukahtikin, parantuminen vaati paljon voimia. Hymyilee yksikseen.

//Olisiko tämä nyt tässä?

// Eiköhän. :D Kiitos pelistä ^^