Valkosilmä
Oli kuullut juttua jostain juhlasta ja oli ajatellut lähteä esi-isiltä ehkä kuulemaan enemmänkin tästä juhlasta ja siitä miten sitä vietettiin. Toisaalta naaras myös halusi nähdä pentujensa isän, jota tuo oli niin kovin rakastanut. Kaiken järjen mukaan tuonkin olisi pitänyt olla esi-isien luona tai niin naaras ainakin uskoi. Saapuipa tuo sitten joen rantaan ja näki Jokisaaren toisella puolella. Hetken arvioituaan veden syvyyttä lähtee ylittämään jokea, päästen turvallisesti toiselle puolelle. Ravistelee turkkiaan, purr olipas vesi kylmää. Lähtee sitten kulkemaan saarella eteenpäin ja piakkoin näkee kuuraturkkisen esi-isän. Naaras oli ehkä hieman pettynyt, kun esi-isä ei ollutkaan tuon rakastama Härmä, vaan joku jota tuo ei tuntenut. Kaksikko tervehti toisiaan ja Valkosilmä kertoi tahtovansa tietää tästä meneillään olevasta juhlasta. Esi-isä kertoi, että meneillään oli Valon juhla, jota ilvekset yleensä juhlivat läheistensä kanssa, antoivat lahjoja toisilleen, antaisivat ruokaa muille metsän eläimille ja jopa sytyttäisivät pieniä tulia pimeyden keskelle. Saatuaan kerrottua Valonjuhlasta kaiken, antoi esi-isä Valkosilmälle lahjaksi hohtavan kristallikorun. Naaras kiitti lahjasta ja lähti sitten takaisin kotiaan kohti, aikeenaan viettää tätä juhlaa vielä läheistensä kanssa.
Nissa
Tepasteli metsässä tutkiskelemassa paikkoja ja etsimässä saalista, kun tuo näkee kummitusmaisen, kuuraturkkisen ilveksen. Katsoo tuota kummaa ilvestä pää kallellaan.
"Mikä sinä olet?" kysyy häpeilemättä pentumaiseen tyyliin. Toinen nauroi hieman, ennenkuin vastasi olevansa esi-isä. Nissa muistikin emonsa puhuneen niistä, kuulemma tuon isäkin oli esi-isä. Kaunis, solakka naaras puolinen esi-isä kertoi, että tuolla oli lahja nuorelle naaraalle ja tämäkös sai tuon mielenkiinnon heräämään. Esi-isä kaivoi turkinsa seasta esiin vaalean sinisen kristallikorun ja antoi sen nuorikolle.
"Kiitos!" Nissa ehti huutaa juuri ennenkuin tuulenpuuska sai esi-isän katoamaan.
Pääsivu 
