(Sopuli?) You're unbelievable

//Kristallikuiske ja Jalopääsky peliä yritän kalastella (:<


Kristallikuiske
Vankeus ei ollut tehnyt mitään hyvää naaralle. Tuosta oli tullut masentunut ja tuo oli laihtunut paljon. Suurimman osan päivistään tuo vain makoili paikoillaan tai nukkui. Jätti usein ruokansa syömättä tai söi siitä vain osan. Viinin tuo aina joi, kun sitä sai, koska se toi hetkellisesti paremman olon. Päivät tuntuivat pitkiltä ja merkityksettömiltä, eikä naaraalla ollut aavistustakaan siitä, kuinka kauan tuo oli ollut vankina. Mahtoiko ulkona olla talvi vai olikohan tullut jo kevät tai kesä tai jopa uudestaan syksy. Yksinäiset, pitkät päivät olivat myös antaneet naaraalle paljon aikaa miettiä asioita. Eniten tuo oli ajatellut Sadetuulta. Ikävä Sadetuulta kohtaan oli ehkä kamalinta ja epävarmuus siitä, mitä tuo ajatteli naaraasta. Jos Sadetuuli luuli naaraan taas lähteneen pakoon ja vihasi tuota nyt siitä hyvästä? Entä jos tuo odottikin naaraan palaavan kotiin? Pahimmalta tuntui ajatus, että Sadetuuli olisi vain unohtanut Kristallikuiskeen ja jatkanut elämäänsä. Ehkä hän oli vain kyllästynyt naaraan tempauksiin ja päättänyt vain jättää tuon? Kristallikuiske ei enää itsekkään ollut varma, toimisiko kaksikon suhde enää, mutta Sadetuuli oli ainut, joka oli aidosti välittänyt naaraasta. Ainakin joskus ennen.

// Täältä tullaan! :D

Jalopääsky
Herra oli saanut äskettäin Korpinkynnen alaisuuteensa, mikä onni! Nyt sillä oli kaksi klaania, alaisuudessaan ja niistä molemmista olisi paljon hyötyä tulevaisuudessa. Enää oli saatava kolmas klaani, Kuunsäde alaisuuteen, niin Valtakunnan voittokulku oli taattu. Nyt tummaturkkinen Tsaari kulki kohti Kristallikuiskeen vankihuoneistoa, päästääkseen toisen vapaaksi, sinne minne toinen kuuluikin. Pitkän aikaa neito oli ollut vangittuna ja se oli oikeastaan tehnyt hänelle pahaa. Hän halusi tehdä sovinnon ja kulki eteenpäin pitkin, kiireisin askelin mukanaan laukku täynnä maukasta kuivalihaa, viinileili ja kaksi pikari sekä avain oveen.
Nopeasti, tottuneesti herra saapui oikean oven taakse ja avasi oven, pujottaen avaimen nahkaiseen nauhaan, joka hänellä oli myös mukana ylimääräisen laukun kanssa. Hän oli kuluttanut aikansa saadakseen tehtyä peurantaljasta laukun ja viitan Kristallikuiskeelle. Vihreäsilmä astahti sisään huoneeseen ja laittoi oven kiinni, muttei lukkoon.
Kristallikuiske makoili aloillaan väsyneen oloisena. Jalopääsky hymyili hänelle rohkaisevasti ja laski tavaransa alas, ojentaen ensimmäiseksi ruokaa.
"Hei..." Tsaari tervehti epävarmasti, kuiskaten. Ei hän osannut oikein käyttäytyä naaraan seurassa, jonka oli raiskannut, huumannut ja vanginnut epämääräisessä järjestyksessä. Sentään pentuja ei ollut syntynyt, vaikka perillisiä Jalopääsky olisi kaivannutkin.
"Minulla on sinulle iloisia uutisia. Pääset vapaaksi, kunhan syöt ja juot. Korpinkynsi on yhdistänyt voimansa Valtakunnan kanssa, te kuulutte nyt suojeluuni ja alaisuuteeni. Sadetuuli teki äsken sopimuksen kanssani, olemme sopineet, että Tsaari tai Tsaaritar päättää Korpinkynnen asioista tärkeimmät, mutta päälliköllä on arkinen päätösvalta ja hän saattaa päätökseni perille. Teillä on oikeus olla päättämässä asioistanne ja lisäksi saatte asua täällä aina kun haluatte. Teidän tehtävänä on pitää oma alueenne rauhallisena ja toimittaa siellä päin rikkeitä tekevät vankilaan tänne tuomittavaksi oikein. Näin pähkinänkuoressa", Jalopääsky kertoi nopeasti, epävarmasti ja kaatoi viiniä, ojentaen sen Kristallikuiskeelle.
"Ilvesklaani on tehnyt saman sopimuksen, Myrskytuuli ja Villitoive ovat vapaat. Olen pahoillani, että jouduin tekemään tämän teille kaikille, mutten voinut muutakaan", hän sopersi ja hypisteli valtakoruaan. Antaisiko Kristallikuiske hänelle anteeksi?

Kristallikuiske
Makoilee selällään sängyllään, tuijottaen kattoa. Kuulee ääniä ja katsoo ovelle. Katossa kävelevä Jalopääsky astui sisään. Naaras pyörähti mahalleen ja Jalo kääntyi samassa takaisin oikein päin. Uros hymyili, tarjosi ruokaa ja tervehti epävarmasti. Tuo tuntui olevan hyvin vaivaantunut naaraan seurassa ja se oli yksi naaraan ainoista huvituksista. Toinen kertoi uutisista, joita tuo vielä kutsuio ilo uutisiksi. Kristallikuiske sai tietää pääsevänsä vapaaksi ja Korpinkynnen liittyneen Valtakuntaan.
"Sadetuuli siis oli täällä?" kysyy toiselta, naarasta ei voinut vähempää kiinnostaa Valtakuntaan liittymisen ehdot kun ne eivät oikein koskeneet tuota. Tai ainakaan tuo ei voinut vaikuttaa niihin. Seuraavaksi Jalo yritti pahoitella tekosiaan.
"Et voinut muutakaan?" kysyy vihaisesti ja paljastaa hampaitaan Jalolle. "Luulen, että vangitsit minut vain oman hupisi vuoksi! Minulla ei ole mitään merkittävää asemaa Korpinkynnessä!" huutaa toiselle samalla kun kyynel valui pitkin naaraan poskea. Pyyhkäisee kyyneleen nopeasti pois tassullaan.

Jalopääsky
Herra katsoi oikein päin pyörähtävää neitoa, joka kysyi Sadetuulesta.
"Lähteellä. Törmäsin häneen siellä", Jalopääsky kertoi. Kun hän pahoittelu tekojaan, Kristallikuiske suuttui ja sai hänet kavahtamaan taaksepäin reilusti. Henkilökohtaista tilaa, olkaa hyvät.
"En voinut. Jokainen klaanilainen on päällikölleen arvokas, mutta sinä olet näköjään vielä arvokkaampi. Hän taitaa rakastaa sinua, sillä hän sanoi minulla olevan jotain hänelle kuuluvaa, oikein omistavasti ja muutenkin vaikutti siltä. Kunpa minullakin olisi joku, jota rakastaa ja jonka kanssa saisin viettää pitkät illat viiniä juoden ja takan ääressä loikoillen", Jalopääsky huokaisi tuskaisasti. Häneltä puuttui se jokin, joka Sadetuulella ja Kristallikuiskeella selkeästi oli.
"Anteeksi", Jalopääsky pyysi ja käpertyi kerälle nurkalle, niin että pystyi pakenemaan nopeasti Kristallikuiskeelta, jos tämä hyökkäisi.

Kristallikuiske
Kuuntelee kun toinen kertoo tavanneensa Sadetuulen lähteellä ja nyökkää. Toinen kavahti taaksepäin naaraan suuttuessa ja kertoi klaanilaisten merkityksestä sekä Sadetuulesta. Lopuksi toinen vielä huokaisi surullisen oloisena.
"Kumpa se vain olisikin niin yksinkertaista, että vain lipiteltäisiin viiniä ja vietettäisiin illat yhdessä", sanoo huokaisten itsekkin ja laskee päänsä tassujensa päälle, luimistaen korviaan hetken. Toinen pyysi anteeksi ja käpertyi kerälle, mutta naaraalla ei ollut energiaa hyökkäämiseen. Katselee Jaloa ja tulee siihen lopputulokseen, että ehkä kaksikko muistuttikin yllättävän paljon toisiaan. Ehkä nuo voisivat jopa tulla toimeen keskenään.

//oh my god, Kristallikuiske ja Jalo vois olla niin täydelliset semmoset girlfriendit, jotka vaa juoruilee keskenää ja puhuu parisuhteista xDD

Jalopääsky
Tsaari kuuli toisen huokaisun asioiden helppoudesta. Jalopääsky tiesi sen vallan mainiosti, ettei elämä koskaan ollut liian helppoa. Tosin, päällisin syy elämän vaikeuteen olivat ilvekset itse. Tai kaikki muut eliöt. Ympäristö niinkään ei tehnyt elämää vaikeaksi.
"Tee siitä yksinkertaista. Joskus vain itse tekee elämästään vaikeaa", herra tokaisi ja sitten käpertyi kerälle. Kristallikuiske ei hyökkänyt, joka teki asiasta paljon helpompaa. Hyvä.
"Syö ja juo, niin pääset klaanisi luo, jos kerta sinne haluat. Voit toki jäädä tännekin asumaan, silloin toki saisit liikkua myös ulkona. En halua pitää sinua enää vankina, tosin", tummaturkki tokaisi ja lipaisi huuliaan, nostaessaan päätään, niin että näki Kristallikuiskeen paremmin. Neito katsoi häntä ja Jalopääsky tunsi lämpöä kehossaan.
"Toivottavasti en ihan karkoittanut sinua luotani tällä vankeudella. Olisi mukava tutustua paremminkin". Jalopääsky tokaisi ihan tosissaan, hymyillen hieman.

// Tosiaan 8D Haha, Jalo ja Kristallikuiske perustavat vielä juorukerhon xD

Kristallikuiske
Kierähtää kyljelleen ja katsoo Jaloa. Toinen käski naaraan tehsä asioista yksinkertaisia.
"Helpommin sanottu kuin tehty", tokaisee toiselle ja tuhahtaa. Jalo käpertyi kerälle, joka sai toisen näyttämään naaraan mielessä pieneltä siililtä, joka puolustautui saalistajaa vastaan. Pieni siili käski syödä ja juoda, että voisi lähteä takaisin klaanin luokse, mutta Kristallikuiskeella ei ollut nälkä. Siitä huolimatta nousee ja kävelee ruuan luokse alkaen sitten syödä. Keskeyttää syömisensä hetkeksi, kun toinen puhuu ja kertoo haluavansa tutustua paremmin.
"Niin kai", sanoo, eikä oikein tiedä, miten toisen sanoihin olisi pitänyt suhtautua. Yrittikö tuo flirttailla vai halusiko tuo olla vain ystäviä? Jättää puolet ruuasta syömättä ja juo viinin.

Jalopääsky
Herra tokaisi asioiden yksinkertaistamisesta, johon Kristallikuiske tokaisi tuhahduksen saattamana jutun yksinkertaistamisen vaikeudesta.
"Teoriassa se onkin helppoa, toki. Jonkun pitäisi kehittää siihen jokin keino", Jalopääsky tokaisi naurahtaen. Sitten käperryttiin kerälle ja puhuttiin, Kristallikuiske alkoi syödä ja juoda, hyvä.
"Hyvä. Tässä laukku ja talja, nyt olet vapaa lähtemään. Ja vielä avain tähän huoneeseen", Jalo kertoi ja ojensi tavarat Kristallikuiskeelle, toinen tosiaan olisi vapaa lähtemään.

Kristallikuiske
Kuuntelee toisen tokaisun asioiden yksinkertaistamisesta, mutta ei sano siihen mitään. Syö ruokansa osittain ja saa sitten kuulla Jalolta olevansa vapaa lähtemään. Toinen tarjosi naaraalle laukkua, taljaa ja avainta huoneeseen mukaan vietäväksi. Katsoi tavaroita hetken epäillen, koska ei tiennyt, tulisiko ikinä käyttämään niitä, mutta otti ne kuitenkin.

Jalopääsky
Herra hymyili Kristallikuiskeen syödessä ja napatessa tavarat. Toinen tosiaan olisi vapaa lähtemään. Sen osoitukseksi Jalopääsky nyökkäsi ovea kohti.
"Voin opastaa sinut ulos täältä, jos haluat", tsaari ehdotti lisäten loppuun äänettömän kysymysmerkin. Toki toinen saisi mennä yksinkin, muttei välttämättä löytäisi oikeaa tietä ulos, olihan toinen ollut huumattu viime kerralla.

Kristallikuiske
Otti tavarat ja laittoi laukun 'olalleen'. Toinen hyyili ja nyökkäsi kohti ovea, tarjoutuipa opastamaan reitin ulos.
"Mielellään, jos vain viitsisit. En oikein muista mitä reittiä sinä minut tänne toit", sanoi painottaen viimeisen lauseensa loppua ja katsoen toista silmiin.

Jalopääsky
Herra hymyili nähdessään Kristallikuiskeen ottavan lahjat vastaan, olihan se kiva nähdä niiden kelpaavan, varsinkin kun ne oli tarkoitettu anteeksipyynnön merkiksi. Kaipa Jalo nyt sai anteeksi, kun lahjat otettiin vastaan. Jalopääsky sai myöntävän vastauksen ehdotukseen näyttää tie ulos ja Tsaari nyökkäsi ystävällisesti, vastaten toisen katseeseen.
"Niin vähän mietinkin", herra naurahti yrittäen kääntää aihetta kevyemmäksi kuin mitä se todellisuudessa oli. Jaloa kadutti kovasti se, mitä hän oli tehnyt ja miten oli sen tehnyt ja toivoi todellakin, ettei Kristallikuiske kantaisi hänelle ikuisesti kaunaa.
"Tulehan sitten", herra pyysi lempeästi ja lähtisi kulkemaan oikeaa reittiä pitkin hitaasti, mikäli Kristallikuiske seuraisi. Mikäli ei, hän jäisi siihen seisomaan, odotellen toista.

Kristallikuiske
Vaikka naaras olikin ottanut lahjat vastaan ei tuo ollut vielä antanut Jalopääskylle anteeksi. Ainakaan kokonaan. Herra suostui johdattamaan naaraan ulos ja niin sitä lähdettiin sitten hitaasti kulkemaan kohti uloskäyntiä.

Jalopääsky
Herra kulki edellä Kristallikuiskeen seuratessa. Tsaari johdatti neitokaisen käytävästä portaisiin, joita kivuttiin aivan ylös saakka. Ylhäällä, maan päällä, Jalo aukaisi oven ja antoi tilaa Kristallikuiskeelle astua ulos, aivan kuten herrasmiehet tekevät.
"Neidot ensin", hän lausui hymyillen pehmeästi ja nyökkäsi ovea kohti. Mikäli Kristallikuiske menisi ulos, seuraisi Jalo perässä, jättäen toiselle omaa tilaa. Tummaturkki vilkaisi ympärilleen hymyillen, lumet olivat sulaneet ja oli kevät.
"Talvi on poistunut ja kevät tullut. Pian on taas kesä. Lämmintä ja aurinkoista. Kukat kukkivat ja maa vihertää", Jalo lausui niin hempeästi kuin järkensä menettänyt runoilija, mutta vakavoitui sitten.
"Hei sitten, Kristallikuiske. Toivottavasti näemme vielä", hän lausui ja antoi sanoillaan toiselle luvan lähteä.

Kristallikuiske
Seurailee Jalopääskyä Kurjenlinnan käytäviä pitkin ja katselee ympärilleen. Käytävien seinissä ei kylläkään ollut mitään mielenkiintoista. Lopulta saavuttiin ovelle, jonka Jalo avasi ja kehotti naarasta menemään ensin. Kristallikuiske mulkaisee urosta kävellessään tuon ohi ulos. Ulkona oli keväistä ja vihreää ja se sai ilmeisesti Jalon runosuonen kukkimaan. Toinen lausui hyvästinsä, joihin naaras vastasi heilauttamalla häntäänsä melko väliinpitämättömästi. Lähtisi sitten kävelemään kohti Korpinkynnen aluetta.

Jalopääsky
Herra katsoi Kristallikuiskeen loittonevaa selkää hetken aikaa haikeana, kunnes huokaisten kääntyi ympäri ja pujahti takaisin Kurjenlinnaan, sulkien oven perässään. Yksinäisyyden päivät koittivat juuri.

// Kiitos IK pelistä :)

// samoin (: