Piztos Zydar

Nimi: Piztos Zydar, viisauden & taian shamaani Tunnetaan Piztosina. Tai Kärppänä.
Entinen Nimi: Yömyrskyn Kuura, Kärppä
Ikä: 12 vuotta
Sukupuoli: Kolli uros
Klaani: Korpinkynsi - liittyy pelissä -
Asema: klaaninvanhimmat, Shamaani/poppamies
Arvoasema: Yksi viidestä mahtavimmasta shamaanista kuolevaisten joukossa.

''Taidot''
Poppamies on tavallisesti jonkin heimon tai yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia voimia. Useimmiten sana poppamies yhdistetään intiaanien šamaaneihin, joita kutsutaan englanniksi kansanparannukseen viittaavalla nimellä medicine man (suom. 'lääkemies'). Usein poppamiehen tehtävä on parantaminen yliluonnollisin menetelmin, ja joissain kulttuureissa sadetanssin järjestäminen. Poppamies pystyi keskustelemaan toteemin kautta esi-isien kanssa, minkä vuoksi tämä oli arvostettu yhteisön jäsen.

Sana poppamies tulee suomen kielen suomalaista tietäjää ja kansanparantajaa tarkoittavista sanoista poppo tai poppa, jotka taas tulevat kirkonmiestä tarkoittavasta sanasta pappi. On usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä. Šamanismiin liittyy usein muuttuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyrittiin myös unessa. Transsitilaa haettiin muun muassa huumaavilla aineilla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.


Ulkonäkö:

Linet BY Plasticss dA
Ruumiinrakenne:
Kärppä on keskiraskas. Sillä on sulavalinjainen, suoraselkäinen vaikka selkä kaartuukin pyöreästi alaspäin takajalkojen kohdalla. Jalat ovat jäntevät, vahvat ja lihaksikkaat. Tassut ovat ilvekselle ominaisesti suuret ja vahvat. Sen pää on melko iso, leuat ovat vahvat. Silmät ovat suuret ja hiukan mantelinmuotoiset, tosin ne näyttävät enemmänkin pyöreiltä. Se liikkuu sulavasti ja kissamaisen elegantisti. Kärppä on voimakas mutta notkea eläin. Se on 70cm korkea, 130cm pitkä kirsusta hännänpäähän. Painoa on noin 23kg. Eniten sen massa koostuu lihaksistosta sekä vahvoista luista. Sen kaula on vahva ja voimakas ja se on jäntevä eläin.
Turkitus:
Turkki on pehmeää, säällä kuin säällä pitävää, keskipitkää. Se on pehmeää ja pidempää niskassa, kaulassa ja hännässä. Myös tassuissa karva on melko pitkähköä ja pehmeää. Otsasta, poskista, selästä ja kyljistä turkki on lyhyempää. Hännässä kasvoitus on hiukan silkkistä, pehmeää ja melko pitkää ja pörröistä. Se pitää talvella lämpimänä ja kesällä viileänä. Kollilla on myös leuassa pehmeä parta. Sillä on pyöreäkärkiset korvat joiden päässä on ilvesmäiset tupsut.
Väritys:
Kärppä on pääväriltään luonnonvalkea. Sen silmistä leuka partaan kulkee mustat gepardimaiset kyynel merkit. Molemmissa poskissa on mustat täplät. Korvien ulkopuolet ovat mustat, kuten tupsut korvissa. Myös silmien yllä olevat kulmat ovat mustat. Kärpän varpaat ja hännänpää ovat myös väriltään mustat. Sen vatsassa ja kaulassa on harmaanmustaa karvoitusta. Niskakarvojen päät ovat myös mustat. Muualla sen vartalossa on pieniä hopean värisiä polkkuja jotka ovat tummempia niskassa, kyljissä ja selässä, ja vaalenevat jalkoja kohti. Vasen silmä on väriltään intensiivisen keltainen. Kirsu musta, kuten kynnet ja anturat. Kieli terveen vaaleanpunainen kuten ikenetkin. Hampaat valkoiset ja terävät. Kärpän etukulmahampaat ovat normaalia hiukan pidemmät ja saattavat näkyä mustien huulien alta. Kollilla on oikean etujalan lavan päällä hiukan G'tä muistuttava mutta terävempi reunainen kuvio jonka keskellä on piste, merkkaamassa tuon arvoa shamaanina.
Arvet:
Lukuisia arpia jotka eivät näy valkean värin takia. Vasemmassa poskessa on kolme pienehköä raapaisun jälkeä. Oikean silmän yllä kolme pitkää, melko syvää ja näkyvää arpea - tämän takia oikea silmä on sokea ja hailakan harmaan värinen. Vasemman etujalan olasta lähtee selkää kohti kolme suurinta ja näkyvintä arpea.
Korut:
Kärppä omistaa suden kallon, jonka s eon valkaissut. Kallo on niin sanottu maski jota se pitää naamansa päällä. Oikean silmän kohdalla oleva silmän reikä on peitetty mustalla nahalla ettei sokea silmä näy - se piilottaa myös hyvin suuret arvet. Korvia varten suden kallon korvareikiä on suurennettu jotta ne mahtuvat siitä läpi. Kallossa on teräviä valkoisia hampaita. Kallossa on kiinni myös nahkaiset lenkit jotka on sidottu sen takaraivoon etät kallo pysyy kunnolla. Alaleuka kallosta on kollin alaleuan 'suojana'. Sekin on kiinni samanlaisilla nahkalenkeillä, ja se on kiinnitetty myös yläkalloon. Kolli saa vedettyä sen ylös ihan leukaansa kiinni jolloin saattaa näyttää 'hurjemmalta'. Sen saa myös laskettua roikkumaan kurkkua vasten. Kallossa on mysö erivärisiä kauniita sulkia ja helmiä kiinni. Kärpällä on myös kaulassa helmi-sulka koruja. Tuolla roikkuu myös kaulassa nahkainen laukku mihin saa yrttejä sun muuta.


Luonne:
Kärppä on kaikille hyvin hiljainen ja äkäisen oloinen. Se sihisee matalalla käheällä äänellään ja sen vastaukset ovat sähäköitä tai välinpitämättömiä. Se ei näytä tunteitaan, se on hyvin kovapäinen ja jos se päättää jotain se ei päätään käännä. Kärppä suhtautuu hiukan myönteisemmin niihin jotka osaavat arvostaa sitä - ne joilla on perus asialliset käytöstavat vielä muistissa. Kuten tietittely ja herroittelu sun muut. Jos sille ollaan kohteliaita sekin on rauhallisempi ja mukavampi. Se ei pidä hempeilystä tai rakkaudesta ja vain nyrpistää nenäänsä moiselle roskalle. Ja se ihana nykynuoriso on niin typerä sen mielestä. Nuorisolla kun ei ole harvemmin mitään muuta mielessä kun leikkimiset, hempeilyt ja turhat tappelut egon pönkitätmiseksi. Kärppä vaikuttaa hyvinkin tosikolta, se on kylmä ja sen ilme on aina jäätävä tai ilmeetön, vaikka sen silmässä näkyykin tempperamenttisuus. Kärppä on hyvin uskottava ja viisas eläin, ja senkin siitä huomaa. Hyväsäs ryhdissä kulkeva vanhus on elämän kokenut ja tottakai se herättää jo jotakin kunnioitusta. Kärppä ei pidä mielistelystä eikä se myöskään alistu kenellekkään. Se ei suostu 'työskentelemään' kellekkään, mutta se voi klaaniin liittyä kunhan sen ei tarvitse paljoa tehdä. Sen ala on shamaanina oli ja sitlä voi tulla pyytämään apua - jos uskaltaa. Kärppä kun, vaikka avulias onkin - niin hyvin vaikutusvaltaisen ja paheksuvan oloinen. Se tulee hyökkäävästi päälle vaikkei olekkaan niin agressiivinen. Sillä on hyvä muisti vaikka onkin vanha.

Kärppä neuvoo pentuja ja kerotilee tarinoita, muttei suostu opettamaan oikein ketään shamaaniksi. Kärppä on itse maailmalla melko tunnettu, hyvä shamaani. Raaskisi jopa sanoa etät yksi parhaista - se on saanut tietonsa vanhemmiltaan jotka ovat saaneet sen omilta vanhemmiltaan, aina esi-isiin asti mennään ja suuri tietämys maailmasta antaakin enemmän viisautta. Kärppä voi tosin vaikuttaa vain katkeralta vanhalta ukolta vaikkei asia ihan näin olekkaan. Mutta saahan jokainen luulla mitä haluaa - ainakaan sitä ei pakoteta jakamaan tietoaan. Kärppä käyttää useinkin esi-isiä apunaan parantamisessa ja ns. 'tulevaisuuteen' katsomisessa. Pulveria ja tulta apuna käyttäen tuo voi nähdä asioita toisista ja niiden menneisyyksistä. Yleensä esi-isät näyttävät hiukan tarina muotoisesti tapahtumia ja niitä voi tulkita moneen tapaan. Poppamiehenä tuo saa myös hyvin yhteyden henkiin ja esi-isiin. Siltä siis usein kysellään hyvin paljon apua kaikenlaisiin asioihin - vaikka harvemmin kolli jakelee tietojaan ja asioita toisille. Se pitää suostutella puolelleen ja se vaatii melkein aina jonkin 'lahjan' niin sanotun palkan siitä että se auttaa. Se ei ole syrjäyttäjä tyyppiä - jos se klaaniin liittyy se on erittäin lojaali ja uskollinen, vaikkakin vähän erakkomainen vanhus. Kärppä käy mielellään asiallisia ja syvällisiä keskusteluja maailman menosta. Joskus se saattaa vaikuttaa hiukan hullulta tehdessään poppamies taikojaan.

Kärppä luottaa enemmän toisiin kolleihin kuin naaraisiin. Sen menneisyyden takia se on varautuneempi naaraiden kanssa, mutta kyllä se niitäkin voi opastaa ja auttaa, jos huomaa ettei toisella ole pahat mielessä. Kärppää ei kukaan halua suututtaa - se on pitkävihainen ja saattaa myrkyttää toiset niiden nukkuessa jos se on suututettu. Poppamiehen vihaa ja vainoa nyt harvoin kukaan haluaa saada päälleen. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa jopa henget voivat auttaa kollia saamaan jonkun hengiltä - vaikkeivät kovin hyvin mutta ne voivat kertoa tietoa toisista. Fyysiset työt Kärppä joutuu tekemään kylläkin itse. Kolli myös puhelee yksikseen - tai siltä se vaikuttaa. Oikeasti herra puhuu hengille ja kuuntelee niidenkin lörpöttelyä mielellään. Kuolleet näyttävätkin olevan kollin ainoaa, oikeaa seuraa niin sanotusti. Kärppä on sähäkämpi niidne kanssa joista ei pidä, ja saattaa jopa 'kirota' ne eläimet. Kiroushan ei ole niin literaallinen, mutta se voi pelästyttää pahasti kun kirous tule epoppamiehen suusta. Ja saattaahan Kärppä itse sitten tehdä jäyniä kirotuilleen jotta ne alkaisivat myös uskomaan henkiin. Kärppä hymyilee harvoin. Se ei suutu niin helposti pennuille tai nuorille joista huomaa että ne eivät tiedä mistä puhuvat. Mutta kaikkea sekään ei siedä. Kärppä ei ole kovin puhelias, eikä se halua jaka amenneisyyttään kenellekkään. Siitä saa lähinnä syvällisen keskustelijan tai ärhäkän vastaan väittäjän. Ehkä jopa opettajan jos osaa pelata korttinsa oikein. Koska kyllä Kärppäkin kaipaa oikeaa seuraa, ei se halua kuolla yksin.



Menneisyys:
Kuura syntyi ainoana pentuna vanhemmilleen. Se eli normaalin, mukavan ja iloisen lapsuuden. Teini-iässä Kuuran isä kuitenkin opetti tuon shamaaniksi. Pentu oppi ja kasvoi viisaassa perheessä, ja se osasi jo nuorena erottaa yrtit toisistaan. Emo painosti enemmän saalistusta ja tuon avulla Kuura oppi taitavaksi metsästäjäksi. Vanhemmat kertoivat maailmasta, tähdistä, esi-isistä, taioista ja kaikesta mahdollisesta. Kuura kuunteli ja sisäisti neuvot hyvin. Se lähti kaksi vuotiaana vanhempiensa luota maailmalle, auttaakseen muita. Matkallaan se törmäsi ensin sähäkkään villikissaan, jonka kanssa nuori otti yhteen - tuloksena kipeät arvet poskessa. Kuura oli saanut ajettua kuitenkin kissan puuhun ja jatkoi matkaansa. Se tapasi erilaisia eläimiä ja sai myös neuvoja ja oppeja toisilta kanssaeläjiltä. Kuura vaelteli vuoden kunnes se saapui pieneen laaksoon. Se tapasi siellä viehkeän naaras ilveksen johon rakastui päätäpahkaa. Kaksikko eleli yhdessä ja naaras sai aina kollin jalat tutisemaan. Naaraan seurassa kolli joutui kuitenkin aina pulaan - yhtäkkiä jostain tuli ilveksiä syyttämään kuuraa varkauksista. Kuura ei rakkautensa takia huomannut kuinka kiero ja ilkeä naaras oikeasti oli.

Vuosi vieri ja silloin tapahtui jotain, mikä muutti kollin elämän. Tuo sai pentuja naaraan kanssa. Kaksikko hoiti pentuja, mutta aina kollin palatessa luolaan pennut näyttivät ruhjotuilta. Naaras sanoi että pennut leikkivät aina kovaouraisesti. Kokematon isä uskoi puolisoaan. Eräänä päivänä tuo kuitenkin palasi aikaisemmin ja huomasi rakkaansa pahoinpitelevän pentuja. Kuura kauhistui ja alkoi huutamaan kuinka toinen saattoi. Naaras säikähti kollin agressiivisuutta mutta sitten neidon oikea luonne tuli esiin. Tuo huusi kärkkäisesti takaisin ja pian vanhemmat jo tappelivat. Kuura ei olisi uskonut joutuvansa tappeluun joten tuo lähti säikähtäneenä karkuun. Oli jo ilta ja sade alkoi riuhtoa maata. Kaksikko juoksi vesiputouksen yllä ja pian joutuivat taas kontaktiin. Kuura yritti työntää naarasta irti itsestään, kunnes liukastuen heitti vahingossa rakkaansa koskeen. Kuura nousi ylös hätääntyneenä, kuuli neidon sadattelut, tuo huusi ''Yömyrsky!''  ennen kuin kuoli putouksen alla oleviin kiviin. Kuura laskeutui liukastellen alas rakkaansa luokse mutta oli jo liian myöhäistä. Hämmentynyt ja suruisa kolli syytti itseään. Palatessaan luolalle tuo puhdisti pennut verestä ja antoi noille ruokaa. Kuura jäi yksin viiden suun kanssa.

Vuoden ikäiset pennut olivat oppineet isältään paljon; kaikkiin ei saanut luottaa ja piti aina olla varovainen. Pennut olivat myös saaneet shamaani oppeja, vaikka lähinnä neljä vahvaa kolli nuorta harjoittelivat taistelun jaloa taitoa. Kuura oli tyytyväinen neljään kolliinsa ja yhteen, suloiseen naaras pentuunsa. Kuura oli saanut itseään niskasta kiinni ja oli onnistunut kasvattamaan kaikki viisi ehjinä aikuisuuteen. Teinit alkoivat oppia paljon mutta maailma kutsui niitä. Kaksi pentua myös saivat armaat rinnalleen - jotka Kuura oli hyväksynyt. Silti kolli ei pitänyt siitä että sen jälkeläiset hempeilivät. Se oli itse kokenut kuinka katkerasti kaikki voi mennä. Ja sen sydäntä painoi se tieto, että se oli valehdellut niiden emosta. Teinit luulivat yhä että emo oli itse liukastunut kuolemaansa. Kuura oli kuitenkin tavannut vanhemman naaraan joka oli kertonut asioiden laidat - ei ollut Kuuran vika että ilkeä neito oli kuollut. Karma korjasi aina pahaa tehneet ja vanhan shamaanin sanat olivat rohkaisseet nuorta isää. Ei kulunut viikkojakaan kun murut löytäneet herrat halusivat lähteä maailmalle. Kuura myöntyi. Tuo kaitsi kolmea muuta vielä noiden kahden vuoden ikään, kunnes toinen kolleista löysi oman tiensä - tuo liittyi klaaniin ja sai ystäviä. Kuuran oli vaikea päästää irti mutta tuo tiesi että pennut selviytyisivät.

Vielä noin puoli vuotta Kuuran opeissa oleva naaras ja kolli asuivat isänsä kanssa. Kuura oli hiukan kärttyinen rakkaudelle, ja kielsi viimeistä kolli pentuaan seurustelemasta yhden naaraan kanssa. Kaksikko oli tällöin metsällä ja nuori kolli ei halunnut totella isäänsä. Samassa kaksikko herätti läheisen emokarhun huomion. Emokarhulla oli pennut ja se selvästi luuli että ilvekset halusivat niille pahaa. Se hyökkäsi, mutta Kuura puolusti pentuaan. Tuo hyökkäsi karhua kohti ja sai lopulta sen pois ilvesten luota. Ikäväkseen Kuura sai pahat haavat olkaansa ja menetti näkökykynsä toisesta silmästä. Shamaanina tuo kuitenkin osasi hoitaa haavat kunnolla. Kolli pentu jäi isänsä luokse siskonsa tapaan hoitamaan loukkaantunutta. Kun Kuura parani, tuo myöntyi ja päästi kollin puolisonsa luo. Ei tuo voisi kieltää muilta onnea. Vain naaras pentu jäi uskollisena. Vielä vuoden naaras jäi ja kaksikko lähti vaeltelemaan. Kun isä oli jo 8 vuotias, nuo törmäsivät yksinäiseen uros suteen. Kaiken rähinän tuloksena oli tappelu, ja lopulta se että Kuura nylki suden. Tuo opetti naarasta nylkemään ja tekemään taljoja. Suden kallosta Kuura teki itselleen maskin. Myös matkalla pyydystetyistä linnuista tehtiin koruja helmien kanssa. Kuura teki myös koruja tyttärelleen. Kaksikko jäi pariksi kuukaudeksi löytämäänsä luolaan asumaan. Tytär osasi taistella isäänsä paremmin ja kuunteli aina mieluusti isäntä tarinoita.

Kerran Kuura lähti yksin vaeltelemaan. Tuo haki yrttejä sun muita liemiinsä. Kuura tapasi ilkeähkön naaras naalin joka kertoili kamalia asioita. Monta viikkoa Kuura pysyi tämän naalin kanssa koska tuo väitti olevansa aave. Naali opetti Kuuraa olemaan viekas, koska viekkautta tarvitsisi. Naali onnistui myös syövyttämään vanhan mieltä. Siitä tuli ilkeämpi eikä se uskaltanut enää näyttää tunteitaan - eikä se halunnut. Se alkoi halveksumaan nuorempia ja tietynlaisia eläimiä. Tyttären löytäessä isänsä se kuitenkin palasi ainakin hetkeksi taas, vähemmän kärttyisäksi. Naali heitti hyvästit ja viimeiset sanat jotka kuura kuuli tuon sanovan olivat ''ole kärppänä paikalla kun jaetaan pokaaleja, tai kärppä vie sinun onnesi ensin!''. Kuura luimisti korviaan ja jatkoi vaellusta tyttärensä kanssa. Myös tytär oli nuo sanat kuullut ja pian kolli alkoi esittäytyä Kärppänä. Kun kolli täytti kymmenen tytär halusi lopettaa vaeltelun. Tuo löysi klaanin mutta Kärppä ei halunnut vielä liittyä mihinkään. Tytär pääsi klaaniin mutta kolli oli näkevinään toisen kuolevan - oman ainoan tyttärensä! Se yritti auttaa mutta muut ilvekset repivät sen pois paikalta. Tuo häädettiin ja hämmentynyt ja kauhistunut kolli jatkoi murtuneena matkaansa. Olivatko sen muut pennut elossa? Se sulkeutui täysin ja se alkoi kohdella kaikkia tylysti. Kestään ei voisi tietää mitä ne oikeasti ajattelivat.

Vuoden kolli vaelteli yksin kunnes tapasi esi-isiään unissaan. Ne käskivät Kärppää olemaan avoimempi - koko maailma ei kuulemma ollt niin paha kuin mitä väitettiin. Kärppä mietti kaikkia niitä asioita mitä sille oli tapahtunut. Kaikki ne eläimet, tilanteet ja paikat mitä se oli nähnyt. Se yritti ottaa itseään niskasta kiinni, mutta ei sekään voisi täysin muuttua. Vielä se vaelteli vuoden kunnes saapui Ilvesmetsään. Se eleli aluksi yksinään ja tarkkaili klaanien tilanteita. Se oli autellut joitakin ilveksiä kyllä, vaikka Kärppä olikin aika vaikea luontoinen tapaus. Se kuitenkin saattaisi liittyä jskus johonkin klaaniin ja auttaa toisia tiedollaan, taidollaan ja viisaudellaan - joka sen pitäisi jakaa ainakin jonkun kanssa eteenpäin. Sen kokemukset ja viisaus olivat kuitenkin hyvin suurta, vaikka se ei sitä antanutkaan näyttää. Sinne se jäisi, Ilvesmetsään viettämään loppu vuotensa.


Muuta:
i: Ruskavuoren Jylhä
e: Merivirran Abroe
ent. puoliso: Sumuyön Pelko
jälkeläiset:  Huurre, Halla, Kalma, Sapeli & Lumi (n. 7 vuotiaita) - kuolleet?
Puoliso:

PELISSÄ TAPAHTUNUTTA
Tapasi Jalon ja toinen kolli vaikutti hyvinkin rehelliseltä vanhusta kohden. Halusi tuon nimen ja tassunjäljen joten shamaani lähti toisen linnaan. Annettuaan tassunjälkensä Paikalle ilmestyi Zintia, Loppujen jumalatar joka vahvisti vanhuksen voimia, antoi uuden voimanimen Piztos Zydar, viisauden ja taian shamaani. Kärppä huomasi seuraavansa isänsä tassunjälkiä koska tuokin oli ollut yksi viidestä suurimmasta shamaanista jotka vielä kulkivat maan päällä. Vaikka se oli yllätys arpikasvo käsitti tilanteen nopeasti vaikka sillä olisikin nyt uusien voimien ohella uutta opittavaa. Asiaan kuului myös Jalon auttaminen Jalon edesmenneiden vanhempien pyynnöstä. Valtakunta saataisiin vielä kauniiseen loistoonsa, siitä Kärppä oli varma.


Hahmon nimi - ''Mielipide''
Tsaari Jalopääsky Rohkea - ''Jalo ymmärtää kunnioittaa vanhempiaan, minun on autettava sitä valtakuntansa kanssa koska nuoren vanhemmat pyysivät minua niin tekemään. Palvelus vanhoille ystäville.''



Kaikki BY Wulpie ellei toisin mainita!