Ilmaista viinaa - siis mitäh?

// Wulpie >:D

Jalopääsky
Herra Saaren Tsaari Jalopääsky Rohkea asteli rauhalliseen tahtiin oman linnansa uumenissa ja hymyili kuin viimeistä päivää katsellessaan sukunsa tekelettä. Siellä täällä oli hämähäkinseittiä, joita Jalo keräili yhteen pikariin, kun ei ollut muuta paikkaa keksinyt. Pitihän ne seitit saada seinistä ja katosta alas, ei sitä sopinut siivottomasti elää. Siivoilipa Jalo vähän paikkoja, huiski tassuillaan pölyjä pois sieltä täältä, muttei sen kummallisempaa perussiivousta tehnyt.
Ilma oli varsin ummehtunutta, se oli todellakin ominaistuoksu, maan alla kun oltiin eikä ilma vaihtunut kovin hyvin. Toki oli niin, että huoneisiin tuli uutta ilmaa, jos tuli, kun takkaa käytettiin, ohuista savuhormeista kun ilmaa kulki molempiin suuntiin. Todellinen mestariteos Kurjenlinna kuitenkin oli, ei siinä epäilystäkään. Kolli tiesi tarkalleen missä kulki ja nousi rappusilla seuraavaan kerrokseen, jossa sijaitsi keittiö ja alasali, missä Valtakunnan asukit saivat syödä ja missä pidettiin epävirallisia tilaisuuksia, kuten yksittäisiä yksityistilaisuuksia, kun tarvittiin yksityisyyttä. Ylemmässä salissa taas sijaitsi valtaistuin, jota ilves ei kuitenkaan käyttänyt, se oli epämukavakin vielä.
Rusehtava ilvesuros kulki keittiöön, jossa laittoi pikarin pöydälle ja laittoi toiseen pikariin, ihmisiltä vietyyn, sen hän tiesi jonkun sukulaisensa tehneen, viiniä, jota oli itse valmistanut viime vuoden vähäisestä pihlajanmarjasadosta. Sen saisi siis juoda loppuun, tänä vuonna näytti tulevan enemmän satoa. Ajattelipa kolli istuttaa muutamia puita Havumetsään, jottei tarvitsisi vaeltaa niin pitkää matkaa. Hän kulki pikari suussaan saliin, jossa istuutui hiljaisuudessa alas erään pöydän ääreen ja lipitti vähän viiniään. Nom nom, se oli äärimmäisen hyvää.

*Kärppä palaili reissuiltaan. Tuolla oli nahkaiset pussit täynnä marjoja, rohtoja, yrttejä sekä jäniksen lihaa ja taljoja. puhhuh kun oli paljon portaita. Kärppä tiesi miten linnassa kuljettiin, olihan se käynyt siellä sen loiston aikoinakin. Kuitenkin, pari kertaa se oli meinannut eksyä, mutta oli onneksi löytänyt tiensä sinne minne pitikin. Vanha shakaami asteli kohti keittiötä ja sitä kautta, hajun perusteella saapui pian Jalon luokse. *kas, päivää* Kärppä köhisi käheän kumealla äänellään, ja asteli istumaan pöydälle, ottaen laukut irti itsesään - laksi ne lattialle pöydän viereen. Vielä oli virtaa vanhassa, kun jaksoi jäniksiä jahdata. *kävin hakemassa varastojen täydennyksiä itselleni. Toin samalla jäniksiä mukanani. Ajattelin tehdä sinulle jänisten taljoista niin sanotun viitan. Tein samanlaisen isällesikin, aikoinaan. Se kuvastaa asemaasi täällä Kurkilinnassa, ja on myös perinteiden mukaan tärkeä.* Kärppä puheli tyynesti ja laski katseensa Jalon juomaan. hmm?

Jalopääsky
Kolli lipitti juomaansa nautinnollisesti, kunnes kuuli Kärpän saapuvan takaisin retkiltään.
"Päivää, arvoisa", kolli tervehti kunnioittavasti ja katsoi toisen laukkuja, olipa toinen tuonut paljon tavaraa. Toinen kertoi jänisviitasta, voi kuinka upeaa!
"Se olisi hyvinkin kilttiä. Ja perinteitä kunnioittavaa. Sinusta paljastuu joka kerta jotakin uutta", kolli hymyili hieman jännittäen sitä, pysyisikö vanha herra yhtä kilttinä aina. Toinen selkeästi katsoi Jalon juomaa, ah, miten ikävää. Kolli nousi seisomaan ja hymyili.
"Mitä juomaa saisi olla?" vihreäsilmä kysyi kohteliaasti "olen aika tökerö isäntä, kun en heti juomaa tarjonnut."

Kärppä lipaisi huuliaan ja kuunteli toista. Se nyökkäsi tyytyväisesti ja siirsi katseensa Jaloon kun toinen puhui jostain juomista. ''hmm, sitä samaa mitä sinulla, vaikkapa.'' Kärppä hyrähti tyynsti ja istui paremmin aloilleen. Se nosti samalla toisen laukun viereensä tuolille alkaen kaivamaan niitä taljoja sieltä pois. Ensin se tekisi kaavun, sitten sen piätisi tehdä lisää liemiä. Myrkkyjä, parantavia liemiä, unohdus liemiä, tottelu liemiä ja kaikkea kivaa, mitä nyt saattoi vaan keksiäkkään.

Jalopääsky
Kolli hymyili toisen hyrähtäessä vastauksensa juomasta. Tsaari nousi seisomaan, kulki keittiöön ja kaatoi sieltä puhtaaseen pikariin samaa pihlajaviiniä, jota hänellä itselläänkin juomapikarissa oli. Sen kanssa hän kipitti takaisin pöytään ja ojensi toiselle juoman.
"Minulla on pieni ongelma vankini Kristallikuiskeen ja Myrskytuulen kanssa. Luuletko, että ne voisi murtaa liittymään tänne?" Tsaari kysyi viisaammalta neuvoa. Pieniä tihulaisongelmia.
"Molemmat ovat klaaneista, Myrskytuuli Ilvesklaanista ja Kristallikuiske Korpinkynnestä. Tiedän sinun pystyvän asialle jotakin. Toivoisin heistä tulevan sellaisen tottelevaisia, että ne uskaltaisi päästää metsällekin, jotta saisimme tänne hieman enemmän riistaa eikä kaikkien tarvisi joka päivä mennä niska limassa metsästysretkelle", kolli totesi ajaen sekä itsensä että tulevan jäsenen Skielrahinkin etua.

Kärppä lipaisi huuliaan. Se oli tavannut metsässä Pörrön! sekin riiti pelotteluksi.. kjeh. ''Onhan minulal tottelevaisuus liemiä. Ne vaikuttavat nopeasti ja vahvasti, ja hyvin pian laittaa jokaisen sitä juoneen tottelemaan sitä kenen nimen ne kuulevat ensimmäisenä. Se ikäänkuin syövyttää heidän aivonsa tottelemaan pyyteettömästi yhtä tai useampaa henkilöä, käyttäytyvät silti normaalisti miten ennenkin, mutta lojaalisuus ja kuuliaisuus on siirtynyt toiselle, tai toisille. Ja myös unohdus liemi auttaisi; heidät voisi laittaa unohtamaan tietyt ajan jaksot elämästään, ja muuttaa ne muistot niin, että he luulisivat aina olleensa Kurjenlinnassa, elämässä ihanaa elämää. Ja vaikka joku sitten yritätisi palauttaa ne muistot, niitä ei ikinä saa millään keinolla takaisin, joten he pysyvät aina täällä, aina kuuliaisina sinulle, vaikka joku yritätisikin ujuttaa heidät takaisin klaaneihinsa. Katsos, se on ihan sama, kun minä nyt sanoisin sinulle että kuulut Korpinkynteen. Olet aina ollut siellä, joten miksi olet nyt Kurjenlinnassa? '' Kärppä selitti ja hyrähti hiukan viimeiselle lauseelleen. ''Se kuulostaisi sinusta hullujen puheelta jos joku alkaisi sepittää tuollaista, eikös?'' Kärppä kröhäisi '' samalla tavalla tottelevaisuus ja unohdus liemi toimivat. '' Kärppä totesi ja heilautti töpöään. Pian shamaani kuuli outoa, kumeaa ja hiukan karmaisevaa ääntä käytävältä. Mitä?? Kärpän katse siirtyi käytävälle josta pian juoksi aivan helevetin iso mörikkä, Pörrö! Kärppä hörppäsi yhdellä kulauksella nopeasti pihlajaviininsä ennen kuin jättiläinen syöksähti kaksikon pöydän yli Kärpän taakse. Smilodonit sentään! ''Kärppä!'' Pörrö huohotti matalalla äänellään ja istahti alas niin että lattia tymähti ja pöytä heilahti. ''Noh noh, sinähän löysit minut!'' Kärppä huikkasi ja joutui katsomaan melkoisesti ylöspäin jotta näki arpinaaman kasvot. Toinenhan oli hemmetti Kärppääkin isompi. Onnekseen paljon lempeämpi ja, no, tyhmempi...

Jalopääsky
Kolli toi toiselle juoman ja shamaani alkoi kertoa tottelevaisuusliemistä. Toisen puhuessa Jalopääsky nyökytteli kiltisti päätään ja pisti kaiken mieleensä. Sitten kerrottuun unohdusliemestä, uu.
"Nuo varmasti sopisivat Kristallikuiskeelle ja Myrskytuulelle, unohdusliemen voisi antaa Villitoiveelle", kolli totesi hymyillen tyytyväisenä, "joten, jos vain haluaisit tehdä ne, niin annan vapaat kädet. Myrskytuulen löytää vankilasta ja Kristallikuiskeen ja Villitoiveen palvelijoiden asuntojen kätköistä aivan sokkeloisimmasta paikasta."
Pian paikalle rynnistikin vieras kasvo, suuren suuri jättiläispeto, joka sai aikaan tuhoa pöydälle aka sen heilahtamisen. Jalo ei ehtinyt reagoida vaan viininsä sen kuin lensi iloisesti lattialle. Jalo ei tiennyt miten suhtautua tuohon vieraaseen, kaiketi Kärpän ystäviä oli.
"Kukas kookas kulkija sinä mahdat olla? En ole tavannutkaan noin suurta ilvestä", Jalo tietenkin veti roolia, toinenhan pystyi helposti heittämään hänet seinään vahvoine leukoineen.
"Mutta minä olen Saaren Tsaari Jalopääsky Rohkea, jos kiinnostaa. Olet saapunut Kurjenlinnaan, Valtakunnan linnaan, päämajaan, miksikä sitä nyt haluaa kutsua", Jalo esittäytyi hymyillen. Sitten hän katsoi Kärppää hyvinkin kysyvästi. Mitäköhän oli tapahtunut? Jostakin oli loikkinut hirvenkokoinen, siltä ainakin vaikutti, ilves.

Kärppä heilautti töpöään ja kuunteli Jalon puheita, ja siirsi katseens ajättiin. -''Olen pörrö...'' jätti mumahti ja heilautti töpöään, laskein katseensa Jaloon. -''oikeastaan minussa on myös sapelihammaskissaa.'' pörrö totesi ja lipaisi suuria kulmahampaitaan kerran, parantaen ryhtinsä. Kärppä hymähti hiukan, ja siirsi katseensa Jaloon ''Harmiton tapaus tämä Pörrö, ei mielellään satuta ketään. Lojaali tapaus, sen olen huomannut. '' Kärppä selitti ''Ei ole hirveän viisas niinkään, mutta voima on omaa luokkaansa'' Kärppä totesi tyytyväisenä. Pörrö laski katseensa Kärppään ja hymyili tyytyväisenä tuolle. Ei se kuunnellut tuon puheita, eikä niinkään ymmärtänyt - tai edes kuullut muuta kuin pientä sorinaa.

Jalopääsky
Kolli katseli suurta ilvesotusta, joka kertoi olevansa Pörrö.
"Vai Pörrö. Se nimi sopii sinulle", hän totesi ja sitten toinen kertoikin olevansa myös sapelihammaskissa.
"Mikäs se on?" hän päivitteli hieman kovempaan ääneen. Sen jälkeen Kärppä kertoi Pörröstä jotakin, jaa, oikein hyvä tapaus. Selvästi tarpeellinen otus.
"Kuule, Pörrö. Haluaisitko liittyä Valtakuntaani, jota hallitsen yhdessä Kärpän kanssa? Valtakunta on tätä Saarta hallitseva juttu, jonka päämajassa juuri olet, taisin sen sanoakin. Sinusta tulisi loistava jäsen Valtakuntaan. Mikään pakko ei siis ole", tummaturkki puhui kunnioittavasti ja toivoi toisen myöntyvän. Toisesta voisi tulla vaikka vartija ja tai kuulustelija. Jooh!

Pörrö heilutteli töpöään ja antoi Kärpän puhua ensin loppuun. *Sapellihammaskissa oli ennen vanhaan elänyt suuri kissapeto, josta monet kissalajit ovat peräisin. Se eli jääkaudella ja oli susiakin isompi!'' oli Pörrö ihan tohkeissaan aina kertoessaan tämän. Sitten se kuunteli ilves kollia tarkoin, mietti hetken ja hymyili hiukan ''kyllähän se sopii!'' jätti totesi ja siirsi katseensa Kärppään. Kärppä lipaisi huuliaan ja nosti katseensa Pörröön. ''Sepä mukavaa, oikein mukavaa.'' vanhus totesi tyytyväisenä ja laski katseensa Jaloon. ''Hänestä tulee hyvä jäsen, erittäin hyvä.'' Kärppä totesi ja nyökähti tyytyväisenä.

Jalopääsky
Kolli katseli Pörröä, joka heilutteli töpöään ja selitteli sapellihammaskissoista. Hui, ne kuullostivat Jalosta todella vaikuttavilta, hieman pelottaviltakin.
"Sepä... mahtavan kuuloista. Sinä ainakin näytät sellaisen jälkeläiseltä", Jalo totesi hymyillen kehuessaan jättiä, joka näytti tosiaankin olevansa tohkeissaan. Kun Jalopääsky esitti ehdotuksensa, jätti olikin heti mukana.
"Hienoa! Voisin näyttää sinulle hieman myöhemmin kotisi, jos haluat täältä asunnon. Voit valita kerroksen ja se määrää asemasi - jos haluat olla vaikkapa... henkivartijani tai vanginvartija, pääset samaan kerrokseen kuin minä, mutta tavallisena jäsenenä, kokkina, metsästäjänä, sotilaana tai jonakin sellaisena asustat palvelijoiden kerroksessa", hän kertoi hymyillen ja yritti ennakoida toisen päätöstä. Pian Kärppä tokaisi Pörröstä tulevan hyvä jäsen.
"Siitä olen varma!" tsaari vahvisti sanat ja hymyili.
"Millainen tilanne alkaa olla, tuleeko talvesta runsasluminen ja tuleeko se ajallaan?" Jalon oli pakko kysyä muistaessaan.
"Meidän pitäisi aloittaa ruokavarastojen kartuttamisen talven varalta. Lihaa on varastoitava todella runsaasti, jos talvesta tulee vaikea", hän kertoi ja ravisti kaulaansa niin että valtakoru helähti.

Pörrö heilutteli hiukan töpöään, ja laskeutui alas tuolilta Kärpän taakse. Kärppä katseli ja kuunteli Jaloa ja Pörröä.''Hmm, jos saan sanoa, Pörröstä tulisi oiva henkivartija. Vaikkei hän olekkaan niin väkivaltainen, jo noin iso koko pitää varmasti muut kauempana.'' Kärppä totesi ja nyökähti hiukan sanojensa perään. Pörrön katse laskeutui jaloon ja Kärppään. ''haa, minulle se käy kyllä hyvin!'' kissaeläin urahti tyytyväisenä ja hymyili pirteästi, vaikka se näyttikin enemmän irvikissan irveeltä, kaikkine valkoisine suurine hampaineen. Kärppä hymähti tyytyväisenä, ja siirsi katseensa Jaloon. ''Talvesta tulee melko leuto. Pakkanen voi lopahtaa maksimillaan vain 27 miinukseen, joten ainakin jotkut peuralaumat jäävät varmasti talvehtimaan lähistölle. Ainahan on hyvä kerätä varastoa, mutten usko että sitä tarvitsee täyttää kuin maailman lopun varalle. Ei tule loskaista keliä, sen verran pakkasta että lumi pysyy pehmeästi koossa ja että kylmä saattaa vähän tuntua lyhytkarvaisilla. '' Kärppä totesi. Tuo oli puhunut lumisusille ja ne eivät tänä vuonna toisi niin rajua pakkasta, kun olivat viime kerralla tuoneet sen verran hyisevän että oksat pois. Varsin mukaviahan ne, kun uskalsi vain tutustua.

Jalopääsky

Jalo katsoi Pörröä ja Kärppää vuoron perään ja huokaisi helpotuksesta, kun suuri Pörrö kulki Kärpän taakse pois tuolilta. Kärppä ehdotti Pörröstä henkivartijaa. Juttu kuullosti äärimmäisen houkuttelevalta ja hyvältä.
"Se olisi hyvä. Haluaisitko sitä?" kolli kysyi Pörröltä, joka siihen vastasikin. Huoneasia menikin jo toisaalle, kun Kärppä kertoi talvesta tulevan leuto. Jalo nyökkäsi virnistäen.
"No, jos -27 astetta tulee, niin ei se sitten leuto ole, mutta aivan sama. Kelpaa minulle hyvin", totesi tsaari ja kuunteli toisen jutun loppuun.
"Hyvä juttu. Pitäähän sitä aina varautua, koska ei tiedä, kuinka paljon tulee edes väkeä tänne vai tuleeko ollenkaan. Jos luoksemme muuttaa runsaasti metsästyskyvyttömiä, olemme pulassa ilman varastoja", Jalopääsky kertoi ja ravisti turkkiaan.
"Oletko tavannut uusia ilveksiä? Olisiko sinulla keinoa, jolla saada kaikille jotkin asiat tietoon, ilman että joutuu tekemään kamalasti vaivaa ja asiat voitaisiin saada muillekin nopeasti esille?" hän kysyi ja haukotteli syvästi, kun happi tuntui loppuvan.

Kärppä hyrähti ''Leuto se minusta on, koska -27 tulee vain noin keskipaikeilla eikä kestä kuin maksimissaan kaksi viikkoa. '' Kärppä totesi ja Pörrö laskeutui makaamaan kiviselle lattialle. ''Hmm, olen käyttänyt ppöllöjä sekä haukkoja viestien kuljettamiseen. Olen antanut parille linnulle puhekyvyn käyttämällä tiettyjä, noh poppamies juttuja...'' Kärppä kertoi. ''Puhekykyiset yksilöt ovat käteviä, koska hyvin harvahan osaa lukea. '' Kärppä totesi ja pyöräytti olkiaan hiukan. ''Pörrö on taitava metsästäjä, en usko että meillä menisi kauaankaan saada iso varasto täyteen. Ja Pörrön avulla saame myös suuria eläimiä kuten poroja ja hirviä kellistettyä.'' Kärppä totesi. Tämä asia oli hyvä, koska sitten ei tarvinnut saalistaa montaa pientä, kun sai yhden ison.

Jalopääsky
Jalo nyökkäsi Kärpän todetessa pakkasasiasta ja Pörrö kävi makoilemaan. Jalo kuunteli tarkkaavaisena Kärppää, joka selitteli käyttäneensä lintuja apuna.
"Tuo kuullostaa mielenkiintoiselta", hän totesi hymyillen. Sitä se todellakin oli - puhuvia lintuja viestilähetteinä! Pieni ongelma siinä oli.
"Mutta miten sen saa suuren kansan tietoon? Osaavatko ne jonkun tietyn ilveksen puheille?" Jalo kysyi uteliaana tietämään lisää näistä läheteistä. Kärppä kertoi Pörrön meriitistä metsästykseen liittyen. Se oli hyvä juttu, todella loistava. Fantastinen. Tsaari heilautti korviaan kiinnostuneena ja nyökkäsi hymyillen.
"Kuullostaa loistavalta. Ja Pörrö, koska sinusta tulee henkivartijani, on vain oikeus, että opetan sinulle lukemista ja kirjoittamista, sillä se voi helpottaa työtäsi. Sama juttu pätee sinuun, arvoisa Kärppä. Näiden kahden jutun avulla voit myös kirjata muistiin asioita, joita haluat seuraajasi tietävän, mutta joita tämän on vaikea muistaa. Tiedän miten vaikeaa on opiskella jotakin ilman tietoa siitä, miten kauan koulutus kestää ja tuleeko muistamaan kaiken sen päätyttyä", Jalo totesi ja siirsi katseensa Pörröön.
"Sinut täytyy lisätä tietokantaani", hän totesi nyökäten kunnioittavasti.

Kärppä kuunteli Jaloa. ''Ne tietävät kelle mennä puhumaan, osaavat myös kysyä toisilta pääsyä tietyn ilveksen luokse viemään viestiä. Ne ovat varsin fiksuja, osaavat myös itse lukea ja kirjoittaa, jos joku ilves ei osaa sitä itse tehdä - ja jos viesti on pitkä, niiden pitääkin osata varsinkin jos on paljon viestejä.'' Kärppä kertoi ja lipaisi huuliaan. Pörö nousi istumaan ja siirsi katseensa Jaloon kuunnellen tuota. Kärppä hyrähti hiukan. ''Niin, minä osaan vain riimukirjoituksia, joita käytänkin viestejä lähettäessäni. Lintuni tosin ovat oppineet nykyistä uutta kieltä - itse en ole viitsinyt sitä käyttää. Riimuja kun ei kukaan muu enää käytä, niin olen myös säästynyt siltä että joku väärä henkilö yrittäisi lukea asioitani tai lintujeni lähettämiä viestejä.'' Se oli varsin hyödyllistä. Pieni, kumea, käheä naurahdus karkasi Kärpän suusta. ''Yllätyt, kuinka nopeasti opin. Olenhan Shamaani, ja velvollisuuteni on oppia erittäin nopeasti.'' Kärppä nyökähti. Pörrö nousi koko komeuteensa seisomaan kun jalo puhui jostain tietokannasta. ''Mikä se on?'' jätti urisi ja otti pari askelta lähemmäs Jaloa, kallistaen päätään kiinnostuneena. Ah, Kärpän mielestä Pörrö oli yksi outo tapaus, huvittava, mutta jotain pahaa tuolle oli selvästi menneisyydessä käynyt...

Jalopääsky
Tsaari kuunteli Kärpän selostaessa lintujensa tapaa. Ovelaa, Jalopääsky oli sitä mieltä. Hyvinkin ovelaa.
"No nyt ymmärrän. Onko sinulla niitä lintuja tällä saarella vai ovatko muualla?" Jalo pohti kysyessään shamaanilta. Kärppä kertoi osaavansa vain riimuja ja Jalo nyökkäsi.
"Riimut kuullostavat arvoituksellisilta. Ja hyvin kätevältä. Kuinka monen luulet osaavan riimuja tällä saarella? Tai edes tätä yleiskieltä lukea ja kirjoittaa?" Jalo mietti. Hän tarvitsisi monen monta aktiivista ja ahkeraa jäsentä, luotettavia ja nopeaoppisia, joilla olisi intohimoja jonkun tahon palveleminen.
"Muuten, onko mitenkään mahdollista saada selville toisen päämäärät tai varmistaa tämän luottamuksellisuus? Mietin sitä, koska en osaa lukea ajatuksia enkä tiedä sen olevan edes mahdollista, mutta minun pitäisi saada selkoa tulevista jäsenistämme. Tarvitsemme paljon erilaisia jäseniä, eritaitoisia, mutta niiden kaikkien pitäisi olla luotettavia ja halukkaita palvella meitä", Jalo totesi tarkoittaen Kärppää ja Jaloa meillä. Humm humm hummm, Jalo mietti tarkkaan toisen sanoja. Toinen halusi oppia.
"Hyvä, voisimme aloittaa opettelemisen mahdollisimman pian, jahka juoksevat asiat on hoidettu", tummaturkki tokaisi katsoen täyteen mittaansa ryhdistäytynyttä Pörröä, joka uteli Tietokannasta.
"Tietokanta on tämän saaren ilvesten sellainen luettelo, johon olen merkinnyt ilveksen nimen, lempinimen ja tassunjäljen. Tiedäthän, jokaisen tassunjälki on melko uniikki, joten uskallan luottaa, ettei tällä saarella ole montaa samanlaista tassunjälkeä. Tietokannassa tassunjälki on painettu musteen avulla, saatkin tutustua musteeseen myöhemmin, haluat varmasti oppia lukemaan ja kirjoittamaan, eikös?" Jalo kertoi ystävällisesti.

''Lintujani on myös tällä saarella, tulevat kun kutsun.'' Kärppä totesi ja heilautti töpöään. ''En usko että täällä on ketään joka riimuja osaa. Ja lukutaitoisia on ehkä.. kymmenen prosenttia sadasta, ja kirjoittamisen osaavia, suunnilleen saman verran.'' Kärppä totesi ja kuunteli taas Jaloa. ''On olemassa sellaisia loitsuja joilla saa selville toisen oikeat tavoitteet ja luotettavuuden. Totuus-seerumi on ehkä yleisin, mutta luotettavuus-seerumi on vähän harvinaisempi. Tai ainakin siihen tarvitaan enemmän erilaisia yrttejä ja ruumiin osa. '' Kärppä totesi ja nosti katseensa Pörröön joka kuunteli jalon kertomusta musteista ja sellaisista. ''Ah, selvä!'' Pörrö urahti ja lipaisi huuliaan. ''Haluanhan minä oppia, eihän siitä haittaakaan ole'' Kolli sanahti tyytyväisenä ja laski katseensa Kärppään. Shamaani laski sitten katseensa Jaloon. ''...Tiedän kyllä muutaman, jotka voisivat soveltua hyvinkin laumalaisiksesi... Mutten ole varma ovatko he elossa ja, ovatko he täällä.'' Kärppä huohahti ja pudisti hiukan päätään. ''Lapseni'' Kärppä totesi sitten, paransi ryhtinsä ja palautti ilmeensä taas tyyneksi. ''En ole yrittänyt ottaa heihin yhteyttä sitten sen jälkeen kun erosimme, mutta, voin aina yrittää. '' kolleilla taisi ainakin olla omat elämänsä, pentujakin kenties, mutta naaras... kuollut, varmasti. Pörrö kallisti päätään ja katseli Kärppää. ''Onko sinulla pentuja? kuinka monta? mitkä heidän nimensä ovat? kuinka vanhoja?'' Pörrö tykitti vanhusta kysymyksillä. Kärppä ärähti vaimeasti mikä sai sapelikissan vajoamaan matalaksi lattiaa vasten, korvat niskassa. Kärppä huohahti. ''Minulla on viisi seitsenvuotiasta lasta. Yksi naaras, luultavimmin kuollut... ja neljä veljestä.'' Kärppä sanahti tyynesti ja Pörrö uskalsi nousta istumaan. '' Huurre, Halla, Kalma ja Sapeli. Huurre ja Halla, lähtivät puolisoidensa kanssa jo aika alussa. En tiedä minne ovat päätyneet. Kalma löysi klaanin ja jäi sinne ja Sapeli... No, hän löysi myös puolison. '' Lumen nimi ei tullut esille, ennen kuin pörrö; ''Entäs se naaras?'' Pörrö kysyi hämillään. ''Lumi.. Tyttäreni, josta olisi tullut jälkeeni shamaanitar.. Yksi vahvin viidestä, olisin siirtänyt kaiken voimani häneen mutta hän, on luultavimmin kuollut. Hänen kimppuunsa käytiin enkä ehtinyt auttaa. Hänessä virtaa vahviten shamaanisuus, ja jos hän on elossa, on hän luultavimmin lähellä'' Kärppä toivoi, ja niin toivoi sitä! kollit pärjäsivät hyvinkin, ihan varmasti, mutta Kärpän rakas tytär..

Jalopääsky
Tsaari nyökkäsi Kärpän kertoessa vastauksensa linnuista. Niistä olisi hyötyä. Seuraavaksi saatiin tietoa Kärpän arvioista koskien lukutaitoisia.
"Selvä. Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi opettaa lupaaville ilveksille tätä taitoa, jotta nämä voivat käyttää sitä hyödykseen mahdollisissa tehtävissä, joita olen antanut?" Jalo kysyi hymyillen. Jos ilvekset osaisivat lukea ja kirjoittaa, niille voisi antaa tehtävät viestien muodossa ja näin ollen tehtävänannot muistettaisiin paremmin, samalla kun voisi antaa pidempiä antoja. Siitä olisi selkeää hyötyä, mutta tämän Jalo pitäisi vielä sisällään ennen Kärpän vastausta. Kärppä kertoi myös shamaanijutuista koskien luotettavuutta.
"Selvä. Mikä ruumiinosa tarvittaisiin, olisin valmis luovuttamaan vankejakin tähän, jos ilmenee vakavia rikoksia. Ja meidän pitäisi varmasti ensin kirjoittaa lait ja säännöt, joiden mukaan saarella eletään, jotta voidaan tuomita rikollisia tyrmään ja mestattavaksi. Jos tarvitset loitsuihisi ja sekotuksiisi ilvesten osia, kerro vain minulle, katson mitä voin tehdä. Tuskin kukaan tarvitsee yhtä jalkaa, häntää tai korvia, jos voivat opetella elämään ilman", Jalo kertoi hymyillen ovelasti. Niinpä, niinpä. Kärppä puhui soveltuvista laumalaisista ja Jalo nyökkäili toisen puhuessa.
Olisiko liikaa pyydetty, jos voisit lähettää heille viestiä asiasta?" Jalo kysyi vakavasti, hiljaisella äänellä ja pohti.

Kärppä istui paikoillaan ja kuunteli Jaloa hilhaa. ''Ensin kannattaa varmasti katsoa laumalaisten luotettavuus ennen kuin alettaisiin kirjoitus ja lukutaitoa kaikille jakamaan. '' Se oli vanhuksen mielipide. Koska taidoista oli väärissä tassuissa paljonkin haittaa, olisi turvallista ensin vain luotettaville taitoa opettaa ja sitten katsoa muita jäseniä. ''Tähän hätään en kenenkään osia tarvinne, tosin..'' Kärppä puheli ja hymisi. Hetken hiljaisuus. ''tarvitsisin kyllä jonkun kielen pään liemeen.'' Kärppä totesi. ''vain pääty, tynkä saa jäädä. En tarvitse sitä niin paljon etteikö henkilö jolta pää otetaan, voisi enää puhua. Hankalaahan se hiukan on mutta sanoista saa ainakin jonkinlaista selvää.'' jeap tämän Käppänä tiesi khihi. Kärppä hyrähti Jalon viimeisille sanoille ja nyökähti pienesti. Tuo tarvitsisi kielen pään jotta saisi paremmin yhteyden jälkeläisiinsä, sekä muihin luotettaviin, jotka voisivat laumaan liittyäkkin. Pörrö istuskeli lattialla kuunnellen, vaikkei se paljoa ymmärtänytkään - tai ei ainakaan välittänyt puheista.

Jalopääsky
 Uros kuunteli Kärpän puhetta, nyökkäisi välissä ja pohti, pitäen mielenkiintonsa kuitenkin kärpässä.
 "Totta. Ajattelin antaa opetusta uskollisuuden mukaan - mitä uskollisempi, sen enemmän saa koulutusta", Jalo totesi hymyillen ja kuunteli toisen puhetta kielenpäästä. Tyrmässä olisi yksi ehdokas.
 "Tyrmässä on Myrskytuuli, joka ei ole vielä kovin halukas ollut yhteistyöhön. Voisithan sinä... hieman kokeilla kepillä jäätä, löytyykö halua ja jos ei, niin voisit nappaista pikkuisen kieltä pois", Jalo totesi vihjaavasti ja hieman virnistäenkin, vinkaten silmäänsä. Niinhän se meni, Ilvesklaanin entinen päällikkö ei osoittanut merkkejä sopivuudesta sellaisenaan vapauttamiseen. Se pitäisi hoitaa pois alta, saada se uskolliseksi itselleen. Kärppä pysyi sen jälkeen hiljaa, Jalon pohtiessa.
 "Meidän täytyisi saada sanaa levitettyä Saaressa ja klaanit pitäisi saada sellaisiksi, että ne ovat uskollisia minulle. Ilvesklaani on selkeästi jo menetetty, mutta täällä on vielä ainakin kaksi klaania, jos oikein tiedän. Niistä saisi varmasti sopivia alamaisia Valtakuntaan, kunhan antaisi heidän ymmärtää olevansa vielä omia klaaniaan", Jalo totesi hymyillen.

Kärppä kuunteli Jaloa hiljaa ja nyökähti tyytyväisenä ''Selvä, menen tervehtimään tätä yksilöä heti kun saan kunnolla aikaa..'' Kärppä totesi ja kuunteli Jaloa, nyökäten.''lintuni pystyvät viemään viestejä klaaneille, jos voitaisiin järjestää tapaaminen tänne linnan pihalle. He varmasti seuraavat lintujani, jos ei muuten niin ihmetyksen takia. Harvoin sitä saa linnuilta viestejä.'' Kärpö hyrähti tyytyväisenä ja nosti katseensa Pörröön joka istuskeli kauempana tyytyväisenä vartioiden. ''Ja jos se heppu ei suostui suosiolla kielenpäätään antaa niin uskon että tuon tankin nähtyään ei pane paljoa vastaan.'' Kärppä hyrähti viekkaasti, tarkoittaen tankilla Pörröä. Geenimanipuloitu jätti käänsi katseensa Kärppään ja Jaloon, hiljaisena. Se ei keskittynyt kaksikon keskusteluun koska ne asiat eivät kuuluneet jörölle.

// phihi, lähetin hämärään sen roplausnäytteen B) mulla on ollu kone paskana niin alan taas käydä taas tääl. Oon isän koneella jtn. en pääse skypeen :c //

Jalopääsky
Tsaari kuunteli shamaanin kertoessa aikeistaan käydä tapaamassa Myrskytuulta paremmalla ajalla.
"Hyvä", Jalo tokaisi ja kertoi sitten klaaniaikeistaan. Kärppä jutusti linnuista ja tapaamisesta, Jalopääsky nyökkäsi tyytyväisenä.
"Kuullostaa hyvältä. Milloin nämä linnut voisivat lähteä klaanien luo lentämään?" Jalopääsky kysäisi ja lipaisi huuliaan tekemisen kaipuussa. Kyllähän tämä juonittelu ja suunnittelu oli kivaa, mutta sitä halusi päästä jotakin järkevää tekemään. Kuten saalistamaan ja hoitamaan evästä kolmelle syöpäläiselle. Onneksi sentään Kärppä ja Pörrö olisivat täällä ja Skielrah tulisi jossakin vaiheessa. Sitten Kärppä puhui Pörrö-tankista, tui tui. Jalo nyökkäsi shamaanille hymyillen.
"Siitä ei ole epäilystäkään, totisesti. Toivottavasti esi-isät eivät vain suutu tästä, vaikka teenkin, kuten he haluavat; vahvistan Valtakuntaa", Jalo tokaisi tylsistyneen oloisena, kunnes keksi mitä tekisi - lähtisi siivoamaan.
"Mutta jos sallitte, minä poistun paikalta tarkastamaan Kurjenlinnan kunnon, olisi nimittäin ikävää, jos paikat hajoaisivat. Ja nyt voisin näyttää Pörrölle hänen kotinsa", Jalo tokaisi ja nousi seisomaan, odotellen kaksikon vastausta.


// Pörrö on liian lutunen ja hauska kestettäväksi 8D Mutta hyvä, että pääset taas paikalle :D Ja hyväksyin sen hakemuksen ^^

Kärppä nyökähti ''Yritän saada linnut lentoon parin päivän sisällä. '' kolli totesi ja kuunteli Jaloa hetken nyökähtäen. Tuo nousi ylös ja asteli Pörrön luo ''Tulehan, näytän makuusijasi.'' Kärppä totesi ja lähti saattelemaan Pörröä. Tämän jälkeen pitäisi vielä kutsua ne linnut paikalle, duh.

//Hihi, niin se vähän on ^_^ ~ juu huomasin sen :'D

Jalopääsky
Herra hymyili Kärpälle kohteliaasti, kun toinen kertoi linnuista.
"Hyvä", Jalo hymyili ja mietti asioita. Sitten Kärppä puhui Pörrölle ja he lähtivät paikalta, Jalon jäädessä hoitelemaan juttuja.

// Olisikohan tässä? :D Jos on, niin kiitos pelistä ^^