Uusi koti

Valkosilmä
Naaras oli saarelle saavuttuaan löytänyt täydellisen asuinpaikan itselleen ja tyttärilleen (ja Kätketylle?) kahden joen välissä sijaitsevasta metsästä (Jokimetsä, kaiketi). Metsästä tuo oli löytänyt sopivan, hieman entistä asuinpaikkaansa muistuttavan asuinpaikan. Se oli pensaiden ja muiden kasvien ympäröimä pienehkö tasainen alue, jossa oli pensaiden sisälle muodostuneita niin sanottuja koloja, jotka olivat sopivia nukkumapaikkoja. Nukkumapaikkoja oli hieman yli naaraan tarpeiden, koska tuo itse nukkui vain yhdessä niistä. Eipä ylimääräinen tila haitannut yhtään, koska naaras oli suunnitellut opettelevansa parantamaan muita yrttien ja muiden tämmöisten avulla. Joten sitten joskus hamaassa tulevaisuudessa ylimääräisitä nukkumapaikoista voisi olla hyötyä sairaiden parantamisessa.

Skielrah

Neitinen oli kasvanut jo runsaasti, oppinut elämään ja nauttinut elämästään. Nyt hän oli opetellut saalistamista ja palaili kotia kohti vaivainen hiiri suussaan. Silti nuori neiti oli itseensä tyytyväinen, olihan se hänen ensimmäisiä saaliitaan. Neitonen näki emonsa, jonka luo kipitti hiiren kanssa.
"Katso, mitä sain, emo!" nuorikko hihkaisi ja yritti puskea emonsa lapaa hellästi otsallaan.
"Mitä olet tehnyt tällä välin?" hän kysyi hymyillen ja ravisti koukeromerkkistä turkkiaan puhtaammaksi, pölyä kun oli vähän lennellyt turkillekin.

Valkosilmä
Katselee kotiaan, kunnes kuulee Skielrahin saapuvan takaisin ja olipa toisella hiiri mukanaan. Hienoa, naaras oli hyvin ylpeä tyttärestään.
"Hienoa Skielrah! Opit nopeasti", sanoo kannustavasti ja kehrää. Nuolaisee tyttärensä poskea, kun tuo puskee emoaan. Kysymys siitä, mitä naaras oli tehnyt toisen ollessa poissa.
"Olen vähän parannellut nukkumapaikkoja ja muuta sellaista", kertoo ja hymyilee.

Skielrah
Pennusta nuoreksi varttunut ilves katsoi emoaan, joka puhui kannustavasti. Neiti antoi emonsa nuolaista poskea ja onnistui puskemaan tätä. Sitten sekaturkki kysyi emonsa tekemisiä ja sai vastauksenkin.
"Kuullostaa kivalta. Miksi me muuten tarvitsemme noin paljon nukkumapaikkoja?" Skielrah totesi, kunnes kysyi uteliaasti. Hän oli ihmetellyt vähän aikaa sitä, tietämättä koskaan syytä. Nyt hän voisi saada asian selville.

"Milloin muuten saan muuttaa omilleni?" Skielrah kysyi miettien sitten Valtakuntaa. Hän halusi jo muuttaa sinne, kun kerta Jalopääsky oli niin mukavalta vaikuttanut.

Valkosilmä
Sai nuolaistua rakkaan tyttärensä poskea ja hymyili. Nuori neiti kyseli nukkumapaikkojen paljoudesta. Hymähtää hyväntuulisesti.
"Jos joskus tulee vieraita", vastaa tyttärelleen "Tai itseasiassa ajattelin opetella käyttämään yrttejä ja muita sellaisia muiden parantamiseen, joten jos joskus tulee sairaita tänne, joiden tarvitsee jäädä niin ainakin nukkumapaikkoja riittää", selittää, koska ei viitsi olla kertomatta suunnitelmiaan omalle tyttärelleen. Osasihan naaras jo vähän yrttejä käyttää, mutta vielä oli paljon opettelemista. Seuraava Skielrahin kysymys saa naaraan hieman hämilleen.
"Joko sinä haluat muuttaa omillesi?", kysyy toiselta. Ajatus sai naaraan ehkä hieman alakuloiseksi, kuinka nopeasti pennut sitten kasvoivatkin.

Skielrah

Nuorikko katsoi emoaan kysyvästi, kunnes toinen vastasikin makuupaikoista. Vai että yrttejä, mielenkiintoista.
"Ai opettelet yrttien käyttöä niin kuin Kätketty lintujen kieltä?" sekaturkki kysyi hymyillen. Kätketyllä oli äärimmäisen kivat jutut, toinen saattoi pyytää lintuja tekemään vaikka mitä! Siltä ainakin se tuntui. Pian Valkosilmä kysyi muutosta.
"En... en minä vielä, mutta mietin sitä, milloin olisi järkevintä muuttaa Valtakuntaan. Haluan sinne niin kovasti, koska se vaikuttaa todella hyvältä paikalta elää ja Jalopääskykin vaikuttaa niin mukavalta ja kaikkea!" Skielrah huokaisi sanojensa päätteeksi haaveilevasti. Iip.
"Missä Nissa on?" neiti kysyi vielä siskostaan, pitihän siskokin nähdä.

Valkosilmä
Katsoo tytärtään, joka vastaa naaraan nukkumapaikka vastaukseen kysymyksellä.
"Niin, tavallaan", vastaa ja hymyilee.Kätkettyä ei ollutkaan hetkeen näkynyt, mutta saihan toinen toki mennä ja tulla miten mieli, eihän tuo kuitenkaan mikään pentu ollut. Kuuntelee sitten nuorikon vastauksen pois muutosta. Toinen puhui Valtakunnasta ja Jalopääskystä, olihan tuo tainnut niistä jo aiemminkin puhua ja hyvältä paikaltahan se kuulosti. Siltikään naaras ei olisi halunnut vielä päästää tytärtään vaaralliseen maailmaan.
"Voit muuttaa sitten, kun sinusta itsestäsi tuntuu siltä, mutta ilmoita silloin sitten minulle", vastaa. Ei naaras kuitenkaan halunnut estää tytärtään elämästä ja tekemästä omia päätöksiä. Joskus on hyvä tehdä omat päätöksensä, ehkä erehtyy ja astuu harhaan, mutta siitä aina oppii jotain uutta. Seuraavaksi kysymys Nissasta.
"Hän lähti metsälle jonkin aikaa sitten, eiköhän hän palaa pian."

Skielrah
Neitinen nyökkäsi emoaan, joka vastasi yrtteihin koskevaan kysymykseen.
"Jännää. Jalopääsky kertoi Valtakunnan ruoista, sellaista että niitä osataan maustaa yrteilläkin niitä lihoja. Mitä luulet, miten se onnistuu?" Skielrah kysyi hymyillen, kiinnostuneena. Olisihan se mielenkiintoista maistaa sitä lihaa, muttei vielä. Jalopääsky saisi sitten antaa maistiasen, kun neitonen Valtakuntaan muuttaisi. Sitten Valkosilmä vastailikin muutosta, hyvä hyvä.
"Tietenkin ilmoitan. Enkä lähde vielä, vasta kevään jälkeen. Haluan nimittäin varmistaa, että myös te pärjäätte täällä. Ja tietenkin olette aina tervetulleita seuraamaan minua, Valtakunnassa varmasti tarvitaan jäseniä, varsinkin niitä, jotka osaavat yrtit", Skielrah totesi emolleen lämpimästi. Niin, pentu oli varma emonsa oppivan yrtit tassun käänteessä, siitä ei ollut epäilystäkään. Ainakaan hän ei epäillyt, vaikka todellisuus ehkä olisi toisenlaista. Pian Valkosilmä vastasi Nissasta, metsäretkellä siis.
"Suuri metsästäjämme siis hankkii ruokaa. Haha", Skielrah totesi vinoillen, sisarusrakkautta vain.
"Voinko auttaa jotenkin? Olen nimittäin tekemistä vailla", Skielrah totesi, hän tarvitsi jotakin luovaa ja rakentavaa.
"Voisinko esimerkiksi tehdä jotakin pesille, vaikkapa sisustaa ja tehdä mukavaksi?" hän täsmensi, koska ei ollut varma emonsa olevan tietoinen hänen vahvuuksistaan. Ne hän halusi tehdä heti selväksi.

Valkosilmä
Kuuntelee tytärtään, joka kertoo Jalopääskyn maustavan lihoja yrttien avulla.
"En tiedä. Varmaan pitää aika hyvin tietää kaikkien yrttien maut ja niiden sopivuus lihan kanssaa. Ei se kai sen erikoisempaa ole", vastaa mietteliäästi. Naaraalle itselleen kuitenkin kelpasi ihan tavallinen, maustamaton liha. Skielrah vastasi muutostaan. Toinen muuttaisi kuulemma vasta kevään jälkeen, hyvä.
"Hyvä ja kiitos tarjouksesta, mutta minä ainakin viihdyn täällä. Nissasta ja Kätketystä en tiedä", sanoo hymyillen. Skielrah vaikutti olevan hyvin innoissaan tästä Valtakunnasta ja Jalopääskystä, kun puhuikin niistä joka toisessa lauseessa, heh. Nuorikolta toteamus siskoaan koskien, johon ilves emo vastasi vain hymähdyksellä. Seuraavaksi naaras tarjosi innokkaasti apuaan pesien valmistelussa.
"Olen saanut jo melkein kaikki tehtyä, mutta jos tahdot jotain sisustaa, voit aloittaa omasta pesästäsi", sanoo toiselle, uskoi oman pesän olevan paras paikka aloittaa. Eihän muilla pesillä ollut vielä mitään kiirettä.

Nissa
Oli ollut melkein aamusta asti yksin metsässä tutkimassa paikkoja ja metsästämässä, hieman vaihtelevalla menestyksellä tosin. Naaras ei ollut vielä mikään mestari metsästäjä, joten aika monta saalista tuolta oli päässyt karkuun. Oli tuo kuitenkin jotain saanut kiinnikkin. Tosin tutkimus puuhissa tulee nälkä, joten tuo oli myös syönyt kiinni saamiaan saaliita. Tuo saapui kuitenkin kotiinsa turkki sotkussa ja jänistä suussaan kantaen. Sai huomata myös siskonsa tulleen taas kotiin. Pudotti jäniksen maahan tervehtiäkseen sisartaan.
"Hei Skieltah! Sinuakin näkee välillä", sanoo iloisesti ja virnistää.

Skielrah

Neitonen nyökkäsi emolleen, joka kertoi lihanmaustamisesta.
"Niin se varmaan on", hän totesi haluttomana vastata liian lyhyesti. Toinen kertoi viihtyvänsä myös uudessa kodissa, pitäisi varmasti Skielrahin kysyä myös siskoltaan ja Kätketyltä. Sounds like a plan, eikös? Skielrah mietti hymyillen, kuinka hän eläisi Valtakunnassa siskonsa kanssa, hän oli nimittäin aika varma Nissankin tulevan. Vaikka eihän sitä vielä tiennyt, siskolta pitäisi ensin kysyä. Valkosilmä totesi pesien sisustamisesta, mutta Skielrah pudisti päätään.
"Olen jo sisustanut omani, en viitsi sisustaa enää uudelleen, koska kumminkin muutan pois ja tuo kelpaa kevääseen saakka", hän totesi. Niin, sisustettu oli hänen oma soppinsa, se olikin salaisessa paikassa. Uuuu. Pian Nissakin tuli kotiin ja tervehti. Skielrah virnisti nähdessään toisen likaisen turkin ja jäniksen maassa.
"Mestarimetsästäjä palasikin kotiin. Hei, siskoseni", Skielrah totesi ja yritti sekoittaa etutassullaan toisen otsaturkkia.
"Pitäähän täälläkin käydä teitä katsomassa, vaikka saari onkin houkutteleva paikka. Mitäs sinä teit, kun olit metsällä?" neiti kyseli ja kertoi, miettien Valtakuntaa.
"Muuten, tiedätkö mitään siitä Valtakunnasta, joka on Havumetsässä?" hän kysyi arastellen, koska ei tiennyt miten Nissa reagoisi.

Valkosilmä
Skielrah totesi vielä naaraan vastaukseen lihan maustamisesta. Sitten puhuttiin pesän sisustamisesta ja nuori naaras kertoi jo sisustaneensa oman pesänsä. Hymähtää ja on juuri aikeissa vastata Skielrahille, mutta sitten Nissa tupsahtaakin takaisin kotiin. Tervehtii toista tytärtään hymyllä ja palaa sitten omien askariensa pariin, antaen kaksikon puhua rauhassa.

Nissa
Saa vastauksen tervehdykseensä siskoltaan, joka yrittää pörröttää tuon otsaturkkia. Nissa kuitenkin heilauttaa päätään välttäen otsaturkin pörrötyksen. Toinen kertoi tulleensa kotiin katsomaan emoaan ja siskoaan, vaikka saari olikin kuulemma houkutteleva paikka. Samalla toinen heitti kysymyksen.
"Mitäkö tein? Metsästin, eikö se siltä näytä", vastaa ja nyökkää kohti tuomaansa jänistä. "Ja tietysti tutkon vähän paikkoja", lisää vielä. Seuraavaksi toinen kysyi jostain Valtakunnasta, mikä lie se sitten olikin.
"En ole kuullut, mikä se on?" kertoo ja kysyy sitten vielä lisätietoa tästä Valtakunnasta.

Skielrah

Neiti oli keskittynyt enimmäkseen siskoonsa, joten ei huomannut emonsa poistumista. Nissa onnistui välttämään pörrötyksen, joten Skielrah jätti sen tekemättä. Toinen kertoi metsästäneensä.
"No, aika vähäsen toit saalista", neiti totesi ivaillen siskomaisesti. Toinen kertoi vielä tutkineensa paikkoja, hyvä sisko. Skielrah innostui siitä silminnähden ja hymyili leveämmin.
"No, löytyikö jotakin mielenkiintoista? Luolia, lampia, järviä, kallioita, komeita ilvesuroksia?" hän kysyi virnistäen ja vinkaten silmää. Toinen varmasti ymmärtäisi yskän. Toinen sitten kysyi Valtakunnasta.
"Se on Havumetsässä oleva juttu, joka hallitsee koko saarta. Sitä johtaa Saaren Tsaari Jalopääsky Rohkea, jonka suku on hallinnut saarta siitä lähin, kun he saapuivat ensimmäisinä ilveksinä tänne. Valtakunnalla on linna, josta he hallitsevat, se on kuin ilvesyhteisö maan alla. Siellä on asuntoja, ruokaa, juomaa ja myös kaikkea muuta mahdollista, mitä tarvitaan", neiti kertoi ja muisti merkitsemisen.
"Meidän kaikkien saaren ilvesten kuuluu käydä Kurjenlinnassa merkitsemässä itsemme Valtakunnan ilvesluetteloon tai meistä tulee lainsuojattomia ja meidät saa vangita. Olen itse tehnyt sen jo, sinunkin pitäisi käydä emon kanssa", neiti kertoi vielä hymyillen ja muisteli Jalopääskyä.

Nissa
Vilkaisee emoaan, joka poistuu takaisin omien puuhiensa pariin ja keskittyy sitten itse siskoonsa. Sisko ivaili saaliin määrästä. Istahtaa maahan ja nuolaisee toista etutassuaan.
"Minä söinkin loput, pitäähän minunkin jotain syödä", vastaa toiselle. Toinen nääytti innostuvan kuullessaan paikkojen tutkimisesta ja kyselytulva alkoi.
"Eipä oikein, löysin yhden pienen lähteen ja kallioita ei ole kovin vaikea löytää", vastaa siskolleen ja hymähtää. Ilvesurokset eivät nyt ainakaan vielä Nissaa erikoisemmin kiinnostaneet. Sitten tulikin pitkä selitys valtakunnasta ja lisäksi vielä merkitsemisestä, vai niin.
"Selvä, käyn siellä sitten jossain vaiheessa", sanoo sisarelleen, joka tuntui olevan hyvin innostunut tästä Valtakunnasta, mahtoikohan olla jopa ihastunut tähän suureen johtaja Jalopääsky mikä olikaan.

Skielrah
Neitokainen hymyili Nissan vastatessa ivailuun.
"Olisit sentään tuonut jotakin tänne nähtäväksi ja vasta sitten syönyt", ilvesnaaras vielä vinoili lempeän terävästi. Nissa kertoi löytäneensä tutkimusmatkallaan lähteen ja kallioista toinen myös mainitse, muttei muusta.
"Aha", hän totesi nenäänsä nyrpistäen.
"Et sitten tavannut ketään?" neiti kysyi hymyillen taas. Nissa kertoi käyvänsä merkitsemässä itsensä tietokantaan.
"Hyvä juttu, se on kannattavaa. Mitä muuten pidät paikasta? Voisiko täältä löytyä sinullekin ystäviä?" Skielrah totesi ja tallusti lähemmäs siskoaan.

Nissa
Toinen jaksoi vielä vinoilla.
"Oli nälkä", vastaa 'harteitaan' kohauttaen. Kerrottuaan löytämistään asioista siskolleen sai vastaukseksi vain lyhyen toteamuksen ja nenän nyrpistyksen. Toinen kuitenkin palautti hyyn takaisin naamalleen ja kysyi, josko Nissa olisi tavannut jonkun.
"En", sanoo lyhyesti. Seuraavaksi Skielrah totesi merkitsemisen kannattavaksi ja kyseli sitten paikoista.
"No en varmaan tiedä yhtään sen enempää kuin sinäkään ja aika paljonhan täällä ilveksiä on, joten ystävien löytäminen ei pitäisi olla vaikeaa", puhuu siskolleen ja pyöräyttää pienesti silmiään hymyillen.

Skielrah
Armas sisko jaksoi vastata järkevästi eikä lähtenyt leikinlaskuun mukaan, harmi. Pentumaisesti käyttäytyvä Skielrah olisi halunnut niin tapahtuvan, sillä oli aina hauska saada toinen ulos tavallisuudestaan.
"Kappas keppanaa", Skielrah totesi yrittäen kovemmin ja näytti kieltä. Vuosi tulisi pian täyteen ja silti hän käyttäytyi kuin kuusi kuukautta nuorempi. Nissa puhui vastaillen kysymyksiin, plääh, tylsää. Skielrah yritti heittäytyä toisen kylkeen tassut edellä, haastaen leikkiin.
"Painitaan, olet liian tylsä tuollaisena!" naaras hymyili tuntiessaan sisällään pakonomaista tarvetta tapella, edes leikkimielisesti.
"Osaan varmasti taistella paremmin kuin sinä!" Skielrah ilkikurisesti huudahti. Jos kylkeen heittäytyminen olisi onnistunut, Skielrah yrittäisi kaataa toista alleen ja sen onnistuessa hän läpsisi toista poskelle. Epäonnistuessaan hän jäisi kauemmas, etupää painuneena maahan ja takapää keikkui ylhäällä, hännäntöpö heiluen kuin leikkiin kutsuvalla koiranpennulla. Suurella sellaisella.

Nissa
Toinen näytti kieltä ja vaikutti olevan hyvin tylsistynyt, vaikkei keskustelua ja paikoillaan olemista ollut jatkunut kuin lyhyt hetki. Jotenkin Skielrahila tuntui olevan jatkuva tarve tehdä jotain. Seuraavaksi toinen jo heittäytyi tassut edellä Nissan kylkeen, melkein kaataen tämän. Skielrah haastoi painiin uhoten olevansa parempi taistelemaan ja yrittäen kaataa siskonsa. Loikkaa pois siskonsa luota ja virnistää ilkikurisesti.
"Yritä sitten saada kiinni", sanoo haastavasti ja lähtee juoksemaan poispäin, kohti metsää. Olisi parempi leikkiä metsässä, ennenkuin kaksikko sotkisi joka paikan kotona. Juostuaan jonkun matkaa tekee äkkipysähdyksen ja kääntyy kohti Skielrahia, tavoitteenaan saada sisko törmäämään itseensä.

Skielrah
Neiti heittäytyi kohti siskonsa kylkeä, onnistuen vain puolittain. Neidon uhitellessa painihaasteella Nissa loikki pakoon.
"Pelkurit pakenee!" Skielrah hihkaisi perään ja lähti raskasrakenteisena toista hitaammin liikkeelle. Nissa oli kaksikosta se kevyempirakenteisempi ja nopeampi, joskin vain hieman, mutta silti Skielrah jäi jälkeen, kunnes toinen pysähtyi ja kääntyi ympäri. Kilon painavampi Skielrah tömähti hämmentyneenä suoraan toista päin ja todennäköisesti viisitoista kiloa painoa kaataisi Nissan, ellei toinen ehtinyt väistää. Jos Nissa olisi kumossa, Skielrah painaisi tassunsa toisen kurkulle, joskin terävät kynnet olivat sisällä. Jos taas Nissa olisi pystyssä, Skielrah vain ähkäisisi ja näyttäisi kieltä.

Nissa
Ei välittänyt siskonsa huudosta, vaan juoksi kauemmas. Skielrah jäi jälkeen, mutta törmäsi kuitenkin Nissaan tuon pysähtyessä. Kaatuu itsekkin, mutta onnistuu jotenkuten loikkaamaan takaisin jaloilleen. Toinen ähkäisi ja näytti kieltä, naaras näytti kieltä takaisin. Painaa eturuumiinsa maahan leikkisän haastavaan asentoon ja tarkkailee siskoaan.

Skielrah
Neiti katsoi toista haastavasti, siskon juostessa edellä. Kun Skielrah törmäsi Nissaan tämän pysähdyttyä, valkolonkeroturkki kaatui maahan kunnolla, siskonsa noustessa takaisin ylös ja näyttäessä kieltä hänelle takaisin, koiramaisesti painaen etuvartaloaan maahan. Skielrah nousi seisomaan ja vilautti haastavasti hampaitaan.
"Senkin kissa!" Skie totesi ivaavasti, mutta melko hampaaton kommentti se oli. Skielrah tiesi kissoista vain sen, minkä Kätketty oli kertonut; ne olivat kaksijalkaisten otusten lemmikkejä, ilveksiä pienempiä ja kesyjä kuin hiiret. Siis ei mitään haastetta, vaikka ne itse luulivat itseään villiksi. Haa, helppo juttu. Skie pitäytyi vielä sanalinjastolla, kunnes loikkasi tassut ojossa kohti siskoaan. Taistelu alkakoon! Skie kuvitteli mielensä perukoilla lintuja laulamassa eeppistä taistelulaulua, vaikkei mitään kuullutkaan ja sen siivin hän yrittikin kaataa Nissan. Jos se onnistuisi, Skie läimisi toista poskelle tassuillaan, kynnet toki piilossa. Epäonnistuttuaan Skie kaartelisi toisen ympärillä vaanimisasennon tapaisessa asennossa.

Nissa
Nauraa siskolleen tuon näyttäessä hampaita ja yrittäessä luokata tuota. Skielrah tuntui olevan jotenkin vakavissaan, vaikka kyseessä oli vain leikki. Toinen hyökkäsi kohti tassut ojossa ja Nissa onnistui niukin naukin väistämään pois alta. Väistettyään yrittäisi vuorostaan hyökätä Skielrahin kimppuun, leikillään hieman ehkä purren toisen selkää ja yrittäen kaataa. Jos epäonnistuisi, kaartelisi ympyrää siskonsa kanssa.

Skielrah
Neiti loikkasi kohti, Nissan vain nauraessa. Loikkaus kuitenkin epäonnistui Nissan väistäessä ja hyökätessä kimppuun, onnistuen kaatamaan hänet, mutta ei onnistunut puremaan selkään Skielrahin kaatuessa kyljelleen. Skielrah yritti napata toisen etutassusta kiinni, jos onnistuisi, yrittäisi vetäistä jalan toiselta alta, mutta epäonnistuessaan nousisi pystyyn. Etutassusta mahdollisesti saatava ote olisi riittävän tukeva, muttei mikään vaarallinen, ei siis uppoaisi lihaan.

Nissa
Onnistui kaatamaan sisarensa ja päästi voitonriemuisen naurahduksen. Sai kuitenkin kokea yllätyksen, kun Skielrah ottikin naaraan etutassusta kiinni ja vetäisi jalan Nissan alta. Kaatui maahan hieman yllättyneenä, mutta yrittäisi heti päästä ylös.

Skielrah
Neiti riemastui saatuaan siskonsa kaatuamaan vetämällä jalan alta. Nissan kaaduttua Skielrah loikkasi ylös ja siitä lähimpää puuta kohti, aikeenaan hypätä sen rungolle ja sieltä kiivetä ensimmäiselle vastaantulevalle oksalle.
Mikäli Nissa ei estäisi, Skielrah loikkasi koivun rungolle ja hilasi itsensä alimmalle oksalle. Hän katsoi alas ja hymyili siskolleen, ellei tämä olisi tullut perässä.
"Katso! Olen mestarikiipeäjä!" ilvesneiti hihkui niin pentumaisesti kuin vain pystyi iloiten onnistumistaan.
"Tule sinäkin, jos pystyt", hän vielä huikkaisi, mikäli Nissa olisi vielä maassa. Pitihän se siskonkin kokea samanlainen riemu.

Nissa
Nousee ylös ja huomaa samalla sisarensa jo kiipeilevän läheisen koivun runkoa pitkin kohti alinta oksaa. Toinen jäikin sitten alimmalle oksalle ja hihkui sieltä siskolleen, joka seisoi maassa ja katsoi tuota. Toivottavasti toinen ei vain onnistuisi tippumaan puusta alas. 
"Mitä minä muka hyötyisin puuhun kiipeämisestä?" kysyy ja istahtaa maahan hymyillen.