Henkesi taitaa haista // IK?

// Inukii, pelaisimmeko Kuunsäde-pelin? :D Luovat otsikot, eikös juu?

Qanri
Kuunsäteen harmaa varapäällikkö kuljeskeli leirissä tutkaillen pesien kelpoisuutta talven aikana. Lunta oli satanut kivasti kymmenisen senttiä ja siihen jäi uroksen kulkiessa kivat jäljet. Qanrilla ei kuitenkaan ollut aikaa riemuita lumesta, sillä nyt oli varmistettava pesien turvallisuus.
Huolellisesti herra kulki jokaisen pesän läpi ja tutki jokaisen maaseinämän tarkasti, jotta kaikki vaaranaiheet tulisivat ilmi.
Pesä toisensa jälkeen osoittautui elinkelvolliseksi ja Qanri sai huokaista helpotuksesta saatuaan homman tehtyä. Nyt pitäisi päästä metsälle, mutta metsästäminen ei vielä ollut herraselle mikään helppo homma. Tarvittaisiin opettamista, jota Amaya kykeni antamaan. Qanri taas oli hyvä kaivamisessa, suuret käpälät tuntuivat ihan siihen tarkoitukseen tehdyiltä.
Qanri istahti alas saalisvaraston eteen ja tutkaili sen rakenteita. Sitten hän keksi tehdä varastosta isomman ja niin hommaan ruvettiin. Qanri suunnitteli siitä tulevan kolon kokoisen, niin että sinne mahtui enemmänkin saalista ja vielä muutama ilveskin hakemaan niitä.
Ensin Qanri kaivoi sille käytävän, johon mahtui kaksi ilvestä rinnakkain, mikäli ne olisivat toisissaan kiinni. Sitten, kun se oli kolmen ilveksen mitan pituinen, hän rupesi tekemään sinne omia kolojaan itse ravinnolle. Sellaisia hyllyntapaisia pikkuosastoja. Oli pieniä koloja, joihin mahtui hiiriä ja myyriä, keskikokoisia linnuille ja jäniksille ja isoja peuroille, hirville ja muille saaliille, joita mahdollisesti kiinni saataisiin. Lisäksi Qanri suunnitteli sinne yhden tilan, jossa saaliit saatettiin käsitellä. Sinne tuli kohta, johon saattoi laittaa taljoja kuivumaan ja kaivoipa herra sinne kivan pöydän tapaisen kohdan.
Tulipa huoneeseen kohta, johon saattoi valuttaa verta. Qanri tykkäsi suunnitella erilaisia toimintoja huoneeseen, mutta niihin tarvittaisiin erilaisia juttuja, kuten savea, nahkaa, verta, oksia, kiviä sun muuta tarpeellista. Heinääkin tarvittaisiin. Ja risuja ja kiviä nuotioon. Paljon oli hankittavana, mutta silti Qanri ei tiennyt mistä aloittaisi. Saaliin hankkiminen olisi ehkä tärkeintä.

Qanri asteli ulos varastostaan ihaillen puolikasta ympyrää muistuttavaa oviaukkoa ja hymyili, samalla siistien leiriä. Hän jolkotteli nopeasti leirin ulkopuolelle, nappasi maasta ison tukun heiniä ja alkoi lakaista paikkoja, niin että lunta oli tasaisesti kaikkialla, eikä missään olisi mitään möykkyjä. Leiri alkoi olla siisti ja hämärsi. Qanri tiesi, että tulta olisi hankittava, mutta sen käyttö niin aukealla paikalla kuin Kuunsäteen leiri, olisi vaarallista, ellei sitten rakentaisi kivistä tukevan muurin leirin suojaksi. Ja siihen kuluisi aikaa ja vaivaa.

Qanri istahti aikaansaannokseensa tyytyväisenä alas ja odotteli Kuuraa tai Qanria, jolle jutustaisi ja jonka kanssa lähtisi kiertämään reviirinrajoja lävitse. Se olisi päivän tärkein homma.

//Näköhään Qanri istahti odottamaan itseään :"DD

Amaya
Naaras oli jo aikaisin noussut ylös ja lähtenyt metsästämään Kuuran kanssa. Oli antanut Qanrin nukkua, kun tuo kerran oli niin kovaäänisesti kuorsannutkin ja Kuura oli halunnut tulla mukaan, kun ei kuulemma enää ollut saanut nukutuksi. Alkoi jo hämärtää kun kaksikko palasi. Ihmekkös tuo, kun aurinko paistoi aina niin vähän aikaa. Huomasi Qanrin istumassa leirissä.
"Kas hei Qanri", sanoo hymyillen tuolla ja laskee saaliiksi saamansa kaksi lintua maahan. Kuura tuli naaraan perässä leiriin, kantaen peuran vasaa mukanaan. Uros oli onnistunut löytämmään sen haahuilemasta metsässä yksinään. Amaya katseli leiriä ja huomasi Qanrin kaivaman kolon ja meni sen luokse.
"Onko tämä uusi saalisvarasto?" kysyy kurkistaesaan sisälle.

// Ohops :D Hihi

Qanri
Pimeydessä istuessaan herra huomasi yllättäen liikettä leirin suulla. Sieltä saapui Kuura ja Amaya, molemmilla saalista. Kaksi lintua ja peuravasa, ei pahaa. Amaya saapui paikalle ja ihmetteli aikansa koloa, kysellen.
"Terve vain sinullekin, Amaya", Qanri hymyili tervehtiessään ja vilkaisi kolon täydellistä suuta.
"Kyllähän se on sellainen, siellä on tilaa monenlaisille saaliille ja aivan perällä on tilat, jossa saaliit voidaan nylkeä. Sinne voi tallettaa kaikki ne muutkin osat saaliista, esimerkiksi noiden lintujen höyhenet voivat olla hyviä koristeita, pehmikkeitä tai muita tavaroita, joita voimme keksiä, vai mitä?" Qanri piti myyntipuheen kaltaisen jutustelun ja nyökkäsi Kuuralle saaliista.
"Saitte hyvän saaliin tänään, missä kävitte?" kokoharmaa herra kysyi Amayalta, antaen Kuuran touhuta omiaan, mitä liekään teki.

Amaya
Kävi hakemassa lintunsa ja meni sitten tutkailemaan saalis varastoa tarkemmin, kuunnellen samalla Qanrin myyntipuhetta. Laittoi linnut niille sopivalle hyllylle ja meni peremmälle katselemaan muitakin tiloja, joista Qanri puhui. Tuli sitten takaisin ylös. Pyytää Kuuraakin viemään saaliinsa varastoon ja samalla repimään lintujen höyhenet talteen. Uros nyökkäsi ja katosi saalisvarastton vievään tunneliin.
"Kävimme vain metsässä, sattui käymään hyvä tuuri kun saimme näin hyvin saalista", vastaa Qanrille hymyillen. Olihan nyt jo aika kylmä sää ja kaikkea, saaliin saaminen tulisi koko ajan olemaan vaikeampaa.

Qanri
Uros hymyili Amayan tutkiskellessa varastoa varsin tarkkaavaisen oloisena ja herra entinen henki odotteli toisen sanoja. Amaya ei kehunutkaan paikkaa, vaan vei saaliinsa sinne, Kuuran mennessä myös sinne peuravasansa kanssa.
Amaya saapui takaisin paikalle ja vastasi metsästysapajasta. Metsässähän he.
"Kuullostaa vielä tähän mennessä hyvältä. Mitä luulet, onko meidän järkevää tehdä tulta täällä, siis onko leirimme tarpeeksi turvallinen siihen, jos meidät huomataan savun perusteella?" Qanri halusi viedä klaanin asioita eteenpäin ja olisihan se kypsennetty liha paljon parempaa kuin kylmä, raaka sapuska. Säilyisi paremmin.
"Onko näkynyt mitään erikoista ja poikkeavaa?" herra kyseli vielä huvikseen.

Amaya
Istahtaa maahan katsoen Qanria. Toinen varmaankin kaipasi jotain palautetta tekemästään työstä, mutta ennenkuin naaras ehti mitään sanoa alkoi Qanri jo höpötellä ihan muista aiheista.
"Luulen, että kannattaa jokin turvallinen paikka rakentaa tulelle, ettei se sitten leviä. Enkä usko savun näkymisestä olevan mitään haittaa, ei täällä ole ketään, joka haluaisi hyökätä kimppuumme", höpöttelee Qanrile. Katselee hieman lumista maisemaa ympärillään, ei tulen leviämisestä sinällään ollut kyllä pakkasella vaaraa.
"Niin ja saalisvarasto on todella hieno", sanoo vielä ja hymyilee toiselle, ennenkuin tuo kysyy poikkeavista asioista.
"No eipä nyt erikoisemmin, kuinka niin?"

Qanri
Herra istahti itsekin takaisin maahan, josta oli kaiketi nostanut kankkunsa katsoakseen äskettäin Amayan ja Kuuran kulkemista varastossa, mutta nyt taas oltiin istumassa, hyvä niin. Hitusen laihtunut uros katsoi johtajaansa, joka vastasi tulijuttuun ja herra nyökkäsi.
"Tuolla varastossa voisi olla yksi kypsentämispaikka ja sitten leirin keskellä voisi olla lämmittävä nuotio. Ja pesissä pieni tulipesä, vaikka, jotta ne pysyisivät lämpimänä. Pesien suuaukkoihin voisi laittaa jotkin taljat tai vastaavat eteen niinkuin oviksi, jotta lämpö ei karkaa. Se on pirun ärsyttävää nukkua jääkylmässä pesässä, tiedätkö?" Qanri kertoi juttuaan. Amaya totesi, ettei saarella ollut hyökkäystahtoisia tyyppejä.
"Toivottavasti ei olekaan. Ja olet tainnut käydä esi-isien luona, joten voimme varmaan tehdä jekkuja muille klaaneille talven aikana, vai?" uros kysäisi hymyillen ja vilkaisi tähtitaivasta. Eivät ne tähdet niin kirkkaita olleet kuin olisivat voineet olla. Amayan kehuessa varastoa Qanri laski katseensa alas ja hymyili iloisesti ja kiitollisesti.
"Kiva kuulla, että kelpaa. Itsekin pidän siitä paljon", Qanri hymyili ja heilautti häntäänsä. Sitten Amaya vastasi ettei erikoisia tapahtumia ole.
"Hyvä, täällä on vain jotenkin hiljaista. Luulisi, että ilvekset saarella kiinnostuisivat leiristämme ja reviiristämme. En ole nähnyt muita ilveksiä muuttomme jälkeen, joka on todella kummallista, eikö vain?" entinen henki jutusti ja huokaisi.
"Onkohan täällä edes muita ilveksiä vai valitsivatko esi-isät tämän paikan vain siksi, ettei täällä olisi vaaraa tulla syrjityksi Ilvesmetsän vuoksi?" Qanri mietti ja vilkaisi taivasta, toivoen esi-isien merkkiä. Harmi, ettei mitään näkynyt.

Amaya
Kuuntelee Qanrin ehdotusta kaikista tulen käytön mahdollisuuksista ja nyökkää.
"No arvaappas kaksi kertaa tiedänkö, miten ärsyttävää on nukkua kylmässä pesässä. Minä meinaan paleltua kuoliaaksi joka yö, kun pitää olla näin lyhyt turkkikin", paasaa Qanrille. Qanrilla ja Kuuralla ei varmastikkaan ollut yhtä kylmä kuin naaraalla, olihan noilla kaiketi paksummat turkit ja nuo ilmeisesti myös nukkuivat samassa pesässä.
"Pitää sitten myös keksiä, miten saamme savun ulos pesistä, ettemme tukehdu siihen", huomauttaa vielä Qanrille. Toinen kysyi veilä esi-isien luona käymisestä ja jekuista.
"Niin kävin ja voimme tehdä jekkujamme, mutta haluan sitten, että teemme niitä kohtuudella. Ei mitään, mikä saattaisi vaarantaa jonkun hengen tai muutakaan liian ilkeää. En halua muiden klaanien vihoja niskoilleni", selittää Qanrille ja ainakin  yrittää katsoa tuota syvälle silmiin. Toinen puhui varastosta ja sitten muista ilveksistä.
"Luulen, että muilla on omat kiireensä saada leirinsä kasaan ja totutella uusiin maisemiin. Eivät he varmaan liiemmin ehdi muiden reviireillä poukkoilla, nyt kun talvikin on tulossa. Eikä täällä taida edes olla juurikaan ilvekiä, jotka olisivat asuneet täällä ennnen klaanien tuloa", kertoilee Qanrille.

Qanri
Harmaa herra kuunteli Amayan puheita, tälläkin oli ollut kylmä öisin.
"Itsekin palelen tämän turkkini takia, se ei sitten millään kasva pidemmäksi, vaikka kuinka luulisi olevan samanlaisista oloista kotoisin", Qanri tokaisi kyllästyneenä lyhyeen ja ohueen turkkiinsa.
"Olen nähnyt ihmisten käyttävän niillä lemmikkipeuroillaan jotain taljoja, tiedätkö ne sarvettomat ja monenväriset peurat Ilvesmetsässä joen toisella puolen? Ehkä se voisi olla kätevä keksintö, sellainen selkätalja", herra ehdotti muistellessaan. Asia vain oli yhtäkkiä pompannut mieleen, kuin esi-isät olisivat sen kuiskanneet. Qanrihan tarkoitti nyt hevosia ja niiden loimia, selitykset olivat mitä olivat. Amaya puhui tulista ja nosti esille ongelman, johon Qanrilla oli vastaus.
"Ehkä joku reikä kattoon?" hän kysyi ja vilkaisi jonnekin muualle, kunnes käänsi katseensa nopeasti juttuseuraansa. Amaya oli käynyt esi-isien puheilla ja puhui jekuista, joita sai tehdä vain kohtuudella.
"Se on selvä. Pientä pilaa saa tehdä, muttei kenenkään tunteita saa loukata", hän tokaisi myötäillen toisen mielipidettä. Juu, niinhän se piti tehdä. Amaya esitti arvionsa muista ilveksistä ja Qanri nyökkäsi.
"Niin se taitaa olla. Miten muuten suhtaudumme reviirillä vieraileviin ilveksiin? Pidämmekö reviirin tiukasti vain omassa käytössämme vai saavatko muut kulkea ja metsästää alueellamme? Toki voisi olla ainakin niin, ettei tässä kovin lähellä saa poukkoilla omiaan ja näin", herranen jutusti ja ehdotteli.
"Onkohän tällä Saarella sitten jotakin niin vaarallista, etteivät muut ilvekset viihdy täällä? Meille tämä ainakin nyt näyttäytyy pelastavana paratiisina, mutta tuleeko se niin olemaan aina?" Qanri esitti pohdintojaan ja ajatuksiaan. Mitenköhän se juttu oli?

Amaya
Qanrillakin oli ollut kylmä öisin ja tuo valitteli turkkinsa lyhyyttä. Sitten tuo alkoi puhua selkätaljoista, mikä olisi voinut olla hyväkin idea. Taljoista Amayalle tulikin mieleen, että kuinka ihanaa olisikaan jos omassa pesässä olisi talja pehmikkeenä ja lämmittämässä.
"No minä en edes ole tällaisista oloista kotoisin. Selkätalja voisi olla hyvä idea, mutta millä ne saadaan pysymään selässä, etteivät ne tipu jonnekkin metsään?" kyselee hieman ja katsoo Qanria. Herra ehdotti savun poistamiseksi pesistä reikää kattoon ja se kuulosti ihan hyvältä idealta.
"Se voisikin toimia", sanoo nyökäten. "Mutta entä jos joku onnistuu sytyttämään turkkinsa tuleen?" kysäisee vielä, ennenkuin puheen aihe muuttui jekkuihin ja sitten reviiriin.
"Minun mielestäni reviirille saa tulla, jos aikoo liittyä Kuunsäteeseen, mutta saalistaminen ja koikkelehtiminen muuten vaan reviirillämme ei missään nimessä käy." kertoilee naaras oman mielipiteensä. Toki jos joku eksyisi klaanin reviirille niin se ei haittaisi, mutta tahallinen oleskelu ei ollut tuon mieleen. Herrasemme päätti sitten kyseenalaistaa saaren turvallisuuden.
"Ei täällä minun tietääkseni ole mitään vaaroja, mutta täällä on ilmeisesti ollut joskus paljonkin ilveksiä, mutta en tiedä miksei heitä enää ole täällä. Ja tietysti aina jossain vaiheessa klaaneille tulee kinaa keskenään." vastaa muistellen tapaamistaan Jalopääskyn kanssa.

Qanri
Kokoharmaa uros kuunteli päällikkönsä puheita, kun tämä kyseli selkätaljoista. Qanri kohautti lapojaan tietämättä.
"En tiedä, kaiketi jotenkin kiinnittämällä solmuin ne tai jotenkin", herra vastasi ja lipaisi huuliaan. Kuiva ilma oli aika tehokas kuivattaja ja puhuessaan paljon joutui usein kostuttamaan huuliaan. Sitten vastaus tuli siihen reikä-kattoon-juttuun ja lisäksi kysymys.
"Tehdään sille nuotiolle oma pesä, sellainen syvennys vaikkapa siihen seinään. Niin ettei, kukaan täysijärkinen edes menisi nuotion poikki ja niin, ettei sinne edes pääsisi tökkimään liikaa. Tietty varovaisuutta pitää olla", Qanri tokaisi mietiskellen. Amaya kerti reviiristä ja siihen liittyvistä asioista.
"Kuullostaa järkevältä. Meidän kannattaa varmasti tehdä vahvat merkit rajoilla, niin ettei niistä voi mennä ohitse huomaamatta, vai mitä? Millaiset merkit voisi olla hyvät? Oksia, kalloja ja luita, tallottua polkua, kiviä, puihin kynsimerkkejä vai mitä? Millainen olisi sopivan kokoinen reviiri? Meille on ainakin riitettävä ruokaa ja sitä on voitava puolustaa helposti", Qanri ehdotti ja kyseli hymyillen hitusen. Amaya puhui vaaroista, johon herra nyökkäsi.
"Nii-in, mutta toivon, että täällä olisi sen verran ilveksiä, että ainakin osa haluaisi liittyä klaaniimme. Kolmella emme välttämättä pärjää, jos tuolla jossakin onkin joku vihamielinen suuri joukko, olemme silloin tuhoutuneita. Ehkä meidän pitäisi solmia sopimus Korpinkynnen ja Ilvesklaanin kanssa, ettemme joudu ihan yksin pulaan, jos syttyykin joku sota", Qanri ehdotti nyt vakavana, miettien myös tulevaisuutta. Heillä oli paljon vastuuta kannettava lavoillaan, mutta kokoharmaa uros kyllä tiesi heidän pystyvän kantamaan sen.

Amaya
Uros vastasi selkätaljoja koskevaan kysymykseen.
"Se taitaa tevita vielä vähän suunnittelua se idea", sanoo ja hymähtää. Toinen antoi hyvän vastauksen pesän lämmitys nuotioihin liittyviin ongelmiin, eikä naaraalla ollut siitä aiheesta enää mitään kysyttävää tai lisättävää, joten tuo tyytyi vastaamaan urokselle nyökkäyksellä. Vastausta reviiri asioihin tuli ja lisäksi paljon kysymyksiä.
"Voisimme merkitä reviirin ihan hajumerkein ja mietin, että jos tekisimme vaikka jotain kuun sirpin muotoisia merkkejä ja tallottu polkukin voisi olla ihan hyvä", kysni merkit puissa olisivat muuten voineet olla hyviä, muttakun Kuunsäteen alue oli pääasiassa heinikkoista tasankoa (ja tämän seikan InuKii unohti kokonaan). Puheenaihe siirtyi klaanin turvallisuuteen ja saarella asuviin ilveksiin. Amaya tiesi, ettei saarella juurikaan ollut ilveksiä, ainakaan sen perusteella kun tuo muisteli tapaamistaan Jalopääskyn kanssa.
"Niin, totta. Voisinkin jonain päivänä lähteä käymään Ilvesklaanin ja Korpinkynnen pääliköiden pakeilla", sanoo, velvollisuudet olivatkin sitten ikäviä.
"Mutta jos teemme sopimuksen muiden klaanien kanssa, emme oikein voi tehd jekkujamme. Turkin kukaan tahtoo olla yhteistyössä klaanin kanssa, joka on aina aiheuttamassa harmia", sanoo ja katsoo Qanria silmiin.

Qanri
Herra kuunteli Amayan hymähdyksen ideasta ja pysytteli hiljaa. Sitten tuli juttua reviirimerkeistä.
"Toivon mukaan puumerkit näkyvät. Meidän täytyy testata ideaa", hän tokaisi ja mietti.
"Ja toivottavasti tallottu heinikko riittää pitämään heidät poissa. Kai me voisimme olla tarkkana, kun liikumme ympärillä ja varoittaa, hieman juksata muita levittämällä juorua verenhimoisista ilveksistä, jotka juovat jokaisen reviirille uskaltautuvan veret", Qanri naurahti. Kaiketi se pitäisi pelkurit poissa, mutta entä rohkelikot? Amaya totesi voivansa käydä muiden pakeilla ja sitten kertoi jekuista.
"Niinpä, niinpä", Qanri totesi keksimättä enää muutakaan sanottavaa.

Amaya
Kuunsäteen päälikkö kuunteli varapäälikkönsä puhetta puummerkeistä.
"Mutta meidän reviirillämme ei ole kovin montaa puuta", huomauttaa Qanrille. Herrasemme ehdotti myös huhujen levittämistä tunkeilijoiden poissa pitämiseksi. Siitä naaraalle tulikin mieleen yksi asia, mistä vielä pitäisi keskustella.
"Huhujen levittäinen voisikin olla hyvä idea, mutta pelottaako se sitten mahdolliset klaaniin liittyjät pois?", kysyy toiselta ja kallistaa hetkeksi hymyillen päätään.
"Mutta nyt yksi tärkeä asia, mistä haluaisin vielä puhua. Millaisen haluamme klaanin olevan? Tai millaisen maineen haluamme Kuunsäteelle?", esittää muutaman kysymyksen varapäälikölleen. Kaksikko oli jo varmaan aiemmin puhunutkin tästä aiheesta, mutta naaras halusi ottaa sen vielä puheeksi.
"Että haluammeko Kuunsäteen maineen olevan että se on vastaanottava ja lämmin, kotoisa klaani vai esimerkiksi että se on tiukkakurinen ja raaka klaani, joka juuri nimen omaan juo jokaisen reviirille tulevan tunkeutujan veret", ehdottelee Qanrille. Naaras itse oli enemmän tiukkakurisen klaanin kannalla, jossa kuitenkin olisi myös niin sanottu lämmin puoli.

Qanri
Kokoharmaa uros nyökkäsi Amayan puhuessa puista ja niiden vähyydestä, tottahan se oli.
"Sitten pitää tyytyä niihin muihin vaihtoehtoihin", Qanri tokaisi lipaistessaan huuliaan ja ravistellessaan päältään ohuelle turkille leijailleita ja jämähtäneitä lumihiutaleita, jotka olivat onnistuneet saamaan aikaan ohuen kerroksen. Qanria kylmäsi jo, vaikka oli vasta alkutalvi. Pian tulisivat pahimmat pakkaskelit, jos hän oikein arveli ja silloin ei ollut paljoa asiaa ulos pesästä. Amaya puhui huhuista ja kyseli pelottavuudesta. Qanri kohautti lapojaan epävarmana.
"Se vähän karsisi klaaniintulijoita, totta. Mutta hyvähän se olisi, sillä olemme klaani, emme varmastikaan mikään pentutarha", Qanri tokaisi hieman kylmän oloisesti. Amaya kyseli vaikuttavuudesta, Qanri jäi miettimään sitä hetkeksi, kunnes sai päätettyä, juuri parahiksi Amayan lopetellessa puhettaan.
"Haluaisin meillä olevan tiukkakurisen ja raa'an klaanin maine, osaamme pitää puolemme ja niin myös teemme, mutta sitten jäsenillemme olemme vähän lämpimämpiä, muttei niin, että lellisimme ne pilalle. Meidän täytyy olla vahvoja, mutta voimme ottaa mukaan myös nuorempia, kunhan näissä on ainesta klaanielämään. Olisi ikävää alkaa kuitenkin opettamaan jotakin metsästämään ihan tassusta pitäen, niin että se veisi kaiken ajan", Qanri tokaisi ylpeästi ja ryhdistäytyi.
"Haluan, että jokainen jäsenemme voi ylpeästi sanoa kuuluvansa Kuunsäteeseen, perheeseen", Qanri sanoi pehmeämmin ja hymyili.
"Entä sinä? Millaisen klaanin näet silmissäsi, kun ajattelet Kuunsädettä?" kokoharmaa kysyi ja katsoi toista oranssihtavilla silmillään, jotka näkivät edessään siron, punaruskean naaraan, jonka turkilla lepäili tummia viiruja.

Amaya
Ravistelee hieman päätään, hus lumihiutaleet pois. Nyökkää Qanrin sanoessa, että pitäisi tyytyä muihin vaihtoehtoihin merkitä reviirin rajat. Sitten toinen puhui huhujen vaikutuksesta klaaniin liittyjiin.
"Totta", vastaa hymyillen. Varapäälikkö alkoi puhua siitä, millaisen klaanin tuo tahtoisi Kuunsäteen olevan ja toisen mielipiteet kuulostivat juuri siltä, mitä Amayakin halusi klaanin olevan. Nuolaisee huuliaan kuunnellessaan toisen selostusta. Toinen päätti puheensa toivomukseen siitä, että jokainen klaanilainen voisi olla ylpeä kuuluessaan Kuunsäteeseen. Sitten herra kyseli, että millaisena Amaya Kuunsäteen näki.
"Näen sen juuri sellaisena kun sinä sen äsken kuvailit. Haluan, että jokainen jäsen pystyy sanomaan Kuunsädettä perheekseen. Haluan, että Kuunsäteen soturit ovat vahvimpia ja kestävimpiä kaikista ja että he eivät pelkää taistella klaaninsa, perheensä, puolesta vaikka kuolemaan asti. Kuri olisi tiukka ja kaikki koulutettaisiin hyviksi taistelijoiksi ja metsästäjiksi, aina säännöllisin väliajoin kaikkien taitoja testattaisiin ja kaikki saisivat harjoitella ja pitää kuntoaan yllä. Kuitenkin kaikesta tiukasta kurista huolimatta Kuunsäde olisi lämmin, tiivis perhe, jossa kaikki saisivat tuntea olevansa turvassa." kertoo oman näkemyksensä varapäälikölleen. Klaanihan voisi aina säännöllisin väliajoin järjestää omat leikkimieliset kisat, joissa testattaisiin kuka on paras missäkin. Vähän olymppialaisten tapaan. Tietenkään vanhuksia tai vammautuneita ei millään tavoin saanut syrjiä, eihän perhe ikinä syrjisi omiaan.

Qanri
Ilvesuros hymyili Amayankin hymyillessa, jotenkin oli niin kevyt ja mukava olo nyt. Kaikki järjestyisi taas hyväksi. Klaani tulisi kukoistamaan ja saarta tutkittaisiin, jos vaikka löytyisi siihen tahtovia ilveksiä. Amaya kertoi Qanrin jälkeen oman näkemyksensä, joka oli samanlainen ja siinä oli järkeviä juttuja.
"Kuullostaa lupaavalta. Alamme varmaan heti töihin, kun kerkiämme?" Qanri kysäisi hymyillen ja mietti. Reviirit pitäisi merkitä ja nuotiopaikat kaivaa, lisäksi piti tavata lisää porukkaa ja toivoa parasta. Qanri mietti hetken aikaa, oliko Ilvesklaanin perustajista tuntunut samalta kuin heistä ja oliko kaikki käynyt helposti vai vaikeasti. Siitä ajatuksesta Qanri pääsi toiseen ajatukseen, ajatukseen siitä, oliko Saarella liikaa klaaneja.
"Muuten, mitä luulet? Onko meitä liikaa klaaneja, kolme kappaletta? Mitä tapahtuisi, jos kaikki kolme yhdistettäisiin? Tulisi suurempi klaani, jossa olisi ainakin kymmenen jäsentä, eikö? Silloin kaikki olisi varmasti helpompaa hoitaa arkisin, mutta ne kaikki yhdistämisongelmat. Ongelmat siitä, kuka johtaa, missä asutaan ja muuta, mutta eikös suurempi klaani olisi vahvempi?" Qanri kysyi Amayan mielipidettä ja venytteli.

Amaya
Toivoi kovasti Kuunsäteen lähtevän niin sanottuun nousuun ja että se saisi uusia jäseniä pian. Kolmea ilvestä ei oikein voinut sanoa klaaniksi, vaikka olihan Korpinkynnessä ja Ilvesklaanissakin vain muutama jäsen. Qanri sanoi naaraan näkemyksen Kuunsäteestä kuulostavan lupaavalta ja ehdotti töihin ryhtymistä heti, kun kerkiäisi.
"Eihän meillä oikeastaan muuta ole kun aikaa, mutta aloitetaan huomenna", sanoo urokselle. "Huomenna merkitsemme reviirin rajat ja sinä saat kokeilla tehdä niitä nuotioita", jatkaa sitten päättäväiseen äänensävyyn. Qanri alkoi höpistä klaanien määrästä ja niiden yhdistämisestä.
"Minusta kolme klaania ei ole liikaa, tämä on kuitenkin aika iso saari. Yhdistämällä tulisi suurempi klaani, mutta klaanin koko ei kerro sen vahvuudesta mitään. Suuri klaani voi olla vahvempi, mutta myös heikompi", järkeilee urokselle. "Tulisi juuri nimenomaan ongelmia siitä, kuka johtaisi ja missä asuttaisiin sun muuta. Ja luulen että Korpinkynteläiset ja Ilvesklaanilaiset saaattavat edelleen kantaa hieman kaunaa toisilleen. Eivätkä kaikki todellakaan hyväksyisi klaanien yhdistämistä."

Qanri
Kokoharmaa pohdiskeli omiaan, kunnes Amaya tokaisi aikatauluista. Qanri nyökkäsi tyytyväisenä.
"Ja niin tehdään", Qanri tokaisi vielä ääneen, jos vaikka toinen ei huomaisi nyökkäystä. Sitten Qanri totesi yhdistymisjutuista ja sai Amayalta tyrmäävän palautteen ja järkipuhetta.
"Totta, totta. Parempi se on silti se pieni ja tiivis klaani", uros hymyili myhäillessään ja nyökytteli.
"Onkohan se esi-isien johdatusta, että jokainen klaani asuu omalla alueellaan, kaukana toisistaan? Tuskin kukaan muu asuu täällä tasangolla, Ilvesklaani taisi lähteä pohjoiseen ja Korpinkynsi länteen, mutten ole ihan varma", Qanri jutusti edellistä aihetta hitusen sivuten.

Amaya
Toinen myöntyi töiden aloittamiseen huomenissa. Sitten toinen myönsi pienen klaanin olevan paremoi kuin iso klaani ja siitä naaras oli samaa mieltä. Sen jälkeen vielä pohdiskelua esi-isien vaikutuksesta klaanien valitsemiin asumis paikkoihin.
"Luulen, että jokainen klaanin päälikkö tai koko klaani on päättänyt mieleisensä paikan, tuskin esi-isillä on ollut siihen ainakaan paljoa vaikutusta", vastaa Qanrille.

Qanri
Hetken aikaa Qanri esitti epäilystään, mutta Amaya tyrmäsi sen paremmalla teorialla. Päälliköt kyllä vaikuttivat, luultavasti, klaanin alueeseen kuin esi-isät.
"Mutta aika jännästi jokaisella klaanilla on omanlainen alueensa", Qanri naurahti, miettien seuraavaa aihetta, kuitenkin keksimättä mitään.

Amaya
Onnistui taas kerran tyrmäämään Qanrin pohdiskelun, ainakin osittain.
"Mutta aika jännästi myös kaikilla pääliköillä ja ilveksillä on omat mieltymyksensä reviirien suhteen", huomauttaa Qanrille. "Ja luulen, että Ilvesklaani ja Korpinkynsi ovat etsineet itselleen vanhoja reviirejään muistuttavat reviirit", sanoo vielä.
"Haluatko ensi yönä nukkua kanssani minun pesässäni? Ei olisi niin kylmä", heittää sitten ehkä aika yllättävän ehdotuksen kollille täysin normaalin neutraali ilme kasvoillaan.

Qanri
Harmaa nyökkäsi Amayan huomattaessa päälliköistä.
"Totta", hän naurahti ja ravisteli lyhyttä turkkiaan ihan huvikseen. Sitten Amaya ehdotti yllättäen pesästä.
"Joo, se voisi olla hyvä idea", hän aloitti ja mietti Kuuraa.
"Entä Kuura? Hänellä saattaa olla kylmä yksinään", Qanri kysäisi tietämättä mitään normaali-ilmeisen Amayan päähänpistoista.

Amaya
Katsoo toista silmiin, kun tuo sitten suostuu pesä ehdotukseen. Qanri kuitenkin kyseli Kuurasta.
"Hänellä on paksu turkki ja hän on muutenkin aika erakko mainen", sanoo miettien. "Tosin ei kyllä sovi yhtään Kuunsäteen periaatteelle jättää Kuuraa yksin, joten minä voin tulla nukkumaan soturien pesään teidän kanssanne", toteaa mietittyään hetken.

Qanri
Harmaa katsoi Amayan silmiin suoralla ja rehdillä katseella, kun toinen katsoi Qanria. Kun Kuurasta tuli puhe, Amaya puhui miettien. Ja niin päätettiin yöpyä soturien pesässä.
"Totta. Sitten kun lämmitys toimii, niin on paljon mukavampaa", Qanri totesi ja hymyili.
"Toivottavasti saamme kuitenkin lisää jäseniä, jotta muutkin pesät täyttyisivät. Olisi kiva nähdä pentuja, oppilaita ja parantajakin", Qanri tokaisi mietiskellen.