(IK?) Make a move

// Olisiko aika taas Myrskytuuli & Jalopääskyn pelille? :)

Jalopääsky
Saaren Tsaari Jalopääsky Rohkea oli hoidellut hommiaan ja nyt kulki vankilassaan kothi Myrskytuulen selliä hoitaakseen viimein erään jutun. Mukanaan hänellä oli viiniä, ruokaa ja paperia sekä mustetta. Hän avasi tottuneesti sellin oven, pujahti sisään ja sulki oven perässään, niin että sen sai auki vain avaimella. Hän vilkaisi selliin ja istahti alas, hoidellen tavaransa järjestykseen. Ruoka ja viini toiselle keskelle selliä, kun taas musteen ja paperin hän jätti vierelleen. Oli pimeää eikä Jalopääsky nähnyt vielä Myrskytuulta, mutta oli varma, että toinen oli siellä.
"Ihmettelet varmaan, miksi olen tullut tänne. Haluan hoitaa muutaman jutun ennen kuin voin päästää sinut ulkoilemaan", Jalopääsky kertoi vaativalla ja armottomalla äänellä. Nyt nämä asiat selvitettäisiin.

Myrskytuuli
Makasi sellinsä perällä puoliunessa, mutta havahtui kuullessaan ääniä ulkopuolelta. Tuo tiesi heti, että Jalopääsky oli tullut vierailulle. Nousee istumaan ja katsoo ovea, kun toinen pujahtaa sisään. Jalopääskyllä oli mukanaan ruokaa, viiniä, paperi ja mustetta. Katselee hiljaa, kun toinen asettelee tavarat sellin lattialle. Sitten toinen avaa suunsa ja alkaa puhua.
"Vai niin", vastaa lyhyesti, eikä liikahda senttiäkään ruokaa kohti, viinikin saattoi olla huumattu tai jotain.

Jalopääsky
Tsaari astahti ylevästi selliin tavaroidensa kera ja järjesteli niitä. Myrskytuuli makaili vain paikallaan ja vastasi lyhyesti Jalon yrittäessä selittää syytään tulla paikalle.
"Ja luvataan toisillemme, ettemme valehtele nyt. Ei tarvitse esittää, että pitäisit minusta, en minäkään esitä pitäväni sinusta", herra tokaisi ja kurtisti kulmiaan. Toista ei kiinnostanut ruoka. Jalo nappasi muutaman lipaisun viinistä ennen kuin rupeaisi mihinkään keskusteluun. Pitihän sitä kurkkua kostuttaa, sujuisi paljon paremmin.
"Sinä olet muuten virunut täällä ihan liian kauan. Ei ole järkevää pitää sinua täällä niin kauan. Olen siispä tullut tekemään sopimusta kanssasi", Jalo tokaisi ja makusteli hetken sanojaan.
"Ehdotan, että päästän sinut vapaaksi, kunhan Ilvesklaanista tulee osa Valtakuntaa. Saatte elää melkein normaalia elämää, mutta ylin valta on minulla, klaaninpäälliköstä tulee vain pieni pomo, joka antaa käskyni eteenpäin ja valvoo, miten niitä toteutetaan, toki huolehtien arkielämästä tahtonsa mukaan", Tsaari kertoi diiliään ja vilkaisi ruokaa, joka houkuttelevaa oli.
"Jos sopimusta noudatetaan, klaanille saa suojelua, niin kauan kuin olette Valtakunnan alaisena, teitä ei kohdella huonosti ja teille kaikille annetaan turvaa. Lisäksi jokainen teistä on oikeutettu kulkemaan Kurjenlinnassa ja halutessaan voi myös yöpyä täällä tai käydä vain syömässä. Teille annetaan käyttöönne Kurjenlinnan asuvat työläiset ja erikoisasukkaat, kuten parantajat, vartijat, sepät, juomamestarit ja niin edelleen. Teitä ei kohdella huonosti", Jalopääsky kertoi ja kirjoitti samat ylös paperille, joka hänellä oli mukanaan. Sitten hän vilkaisi Myrskytuulta odotellessaan toisen vastausta.

Myrskytuuli
Istuu paikoillaan, katsellen Jalopääskyä. Toinen sanoi, ettei valehdeltaisi ja niin edelleen. Sitten tuo otti pari lipaisua viiniä, ennenkuin alkoi selittää sopimusta, jonka tuo Myrskytuulen kanssa halusi tehdä. Toisaalta sopimus kuulosti ihan hyvältä, kun toinen lupaili kaikkea hyvää klaanille, eikä Myrskytuuli ollut juuri ikinä tuntenut sopivansa päälikön rooliin. Toisaalta tuo ei kuitenkaan olisi halunnut luovuttaa klaaniaan toisten alaisuuteen. Vaikka eihän klaanissa ollut kuin muutama jäsen.
"Saisimmeko me kuitenkin asua omassa leirissämme?" kysyy toiselta. Osittain kolli oli täysin valmis tekemään sopimuksen, koska tuo halusi ulos sellistään. Tietysti tuota huoletti jonkin verran se, että mitä esi-isätkin mahtoivat olla mieltä sellaisesta päätöksestä. Olisivatko he pettyneitä kollin päätökseen? Paitsi esi-isäthän olivat kaikki kuolleita, ei kuolleilla ole paljon vaikutus valtaa elävien elämissä. Ilvesklaanin päälikkö kuitenkin toivoi, että olisi voinut saada jonkinnäköisen hyväksynnän merkin esi-isiltä.
"Haluaisin puhua tästä ehkä klaanilaisteni kanssa", ilmoittaa toiselle.

Jalopääsky
Tummasävytteinen herra katsoi Myrskytuulta hyvinkin ylimieliseen sävyyn, vaikka ilme sulikin enemmän anteliaaseen ja uteliaaseen ilmeeseen. Hän latoi pöytään ehtoja ja sai toisen kysymään asuinpaikasta.
"Toki se sopii, tehän voitte pitää vahtia siitä alueesta, jotta Valtakunnan mahdolliset viholliset eivät pääse hyökkäämään. Saatte pitää alueellanne sellaista jöötä kuin haluatte, kunhan ne eivät sodi minun tai kenenkään muun johtajan määräyksiä vastaan", Jalopääsky kertoi ja oli valmis antamaan toiselle niin paljon vapauksia kuin vain toinen haluaisi, kunhan he nyt alaisina olisivat. Jalopääsky odotti hetken, kunnes Myrskytuuli ilmoitti haluavansa puhua klaanilaistensa kanssa. Jalopääsky katsoi häntä hymyillen tyytyväisenä. Juttelu klaanilaisten kanssa merkitsi aina harkintaa ja se taas sitä, että hän alkoi olla melko onnistuneella alueella. Toisen klaaniin vain kuului kaksi ilvestä, joista toinen oli vankina ja toisesta ei ollut tietoa.
"Toki se sopii. Meillä on vain sellainen ongelma, että ystäväsi Villitoive on myös täällä ja toisesta klaanilaisestasi ei ole kuulunut mitään. Kunhan olet syönyt ruokasi, niin voin viedä sinut Villitoiveen luokse juttelemaan. Älä huoli, en aio myrkyttää sinua, mutta haluan sinun olevan sen verran voimissasi, että pystyt pitämään huolta itsestäsi", Jalopääsky kertoi totuuden, nyt hieman huolestuneena. Mitäköhän Myrskytuuli miettisi, nyt kun sai tietää Villitoiveesta? Jalo toivoi, ettei ainakaan tuhoaisi sopimusta.

Myrskytuuli
Katselee toista tarkkaavaisesti, yrittäen tulkita josko toinen aikoi valehdella, mutta toisein aikaisempi ylimielinen ilme oli hävinnyt kokonaan. Toinen lupaili hyviä ehtoja ja Ilvesklaanin elämä ei varmaan muuttuisi juuri ollenkaan, vaikka nuo liittyisivätkin valtakuntaan. Silti Myrskytuuli halusi päästä puhumaan klaanilaistensa (tai lähinnä Villitoiveen) kanssa, koska tuo halusi kysyä mielipiteitä ja sitä, josko klaani asettaisi vaatimuksia. Onneksi toinen suostui päästämään Ilvesklaanin päälikön puhumaan Villitoiveen kanssa, joka tuokin oli valtakunnassa. Uutinen ei yllättänyt Ilvesklaanilaista juuri ollenkaan, koska arvatenkin Villitoive oli lähtenyt etsimään tuota.
"Selvä", toteaa ja kävelee ruuan luokse ja alkaa syödä.

Jalopääsky
Tsaari kertoi juttunsa ja toivoi todellakin, että Myrskytuuli suostuisi. Toinen ei vaikuttanut yllättyvän herran kertoessa Villitoiveen olevan vankina. Toinen kävi syömään lyhyen toteamuksen kera ja Jalopääsky odotteli toisen saavan ateriansa loppuun. Kun toinen oli saanut syötyä, Jalo nousi seisomaan ja avasi sellin oven, keräten tavaransa kasaan. Sitten hän lähti sellistä olettaen toisen seuraavan. Mikäli Myrskytuuli pysyi mukana, Jalo suunnisti kohti oikeaa kerrosta ja huoneistoa. Oikean oven edessä hän nappasi avaimen laukustaan ja avasi oven. Sisällä odotti nukkuva Villitoive, joka kuitenkin heräili Jalon astuessa sisään.
"Herätyys", Jalo tokaisi lempeästi astahtaessaan pöydän ääreen ja levittäessään taas sopimuksen ja musteputelin sekä sulkakynän siihen.

Villitoive
Neitonen oli viettänyt pitkiä aikoja miettien elämäänsä vankina Valtakunnassa. Nyt hän nukkui rauhallisesti nähden unta vapaudesta. Pian Jalopääskyn ääni kutsui häntä heräämään. Lopulta ovi avautui ja Villitoive raotti silmäänsä. Jalopääsky oli saapunut papereiden kanssa, joita hän levitteli pöydälle. Ovi oli auki ja neito katsoi tammipuuta uteliaana.
"Miksi ovi on auki?" Villitoive ehti kysäistä.

Myrskytuuli
Saa ateriansa syötyä melko nopeasti ja odottaa sitten, että Jalo sai tavaransa kerättyä. Jäi hetkeksi ihmettelemään Jalon auki jättämää ovea, jotenkin odottaen, että tuo kohta pamauttaisi sen kiinni. Kovin pitkään tuo ei kuitenkaan jäänyt epäröimään, koska mitään ulospääsy mahdollisuutta ei pitänyt hukata. Kulkee Jalon perässä pitkin sokkeloista Valtakuntaa ja sen monia kerroksia ja käytäviä, kunnes nuo sitten saapuivat jollekkin ovelle. Kävelee sen verran Jalon perässä, että tulee vasta hetken tuon jälkeen huoneeseen. Katselee hieman ympärilleen, huone oli paljon mukavampi kuin tuon selli oli ollut. Näkee myös Villitoiveen, joka vasta heräili. Virnistää naaraalle.
"Hei", sanoo, kun ei keksi muutakaan sanottavaa.

Jalopääsky
Herra kulki eteenpäin sokkeloita pitkin Myrskytuuli perässään. Sitten Jalo astahti Villitoiveen huoneeseen, toinen heräsi ja kyseli avonaista ovesta ennen Myrskytuulen astahtamista sisään.
"Toin sinulle vieraan, jolla on asiaa sinulle", herra vastasi hymyillen pehmeästi. Myrskytuuli saapui ja tervehti Villitoivetta asiallisesti. Jalopääsky vilkaisi nopeasti molempia ja hymyili.
"Taidan jättää teidät hetkeksi rauhaan, allekirjoittakaa tuo sopimus painamalla tassunjälkenne musteella paperiin alas ja tuokaa se sitten minulle", Jalo kertoi ja poistui oven toiselle puolelle.

Villitoive
Neitokainen katsahti Jalopääskyyn, joka kertoi tuoneensa vieraan, jolla oli asiaa. Hetken aikaa hän mietti, ketä toinen tarkoitti, kunnes huoneeseen saapui Myrskytuuli. Hetken aikaa hän katsoi toista empien, toinen virnisti ja tervehti lyhyesti. Villitoive venytteli makeasti pois unet ja lipaisi kuivia huuliaan.
"Terve. Ei ole sinua tai Vahaliitua näkynyt", neiti tokaisi hieman syyllistävästi. Jalon manipulointi oli teettänyt tuloksia eikä Villitoive osannut enää päättää mitä uskoa, omia muistojaan vai Jalopääskyn sanoja.
"Mistä sopimuksesta hän puhui?" Villitoive kysyi uteliaasti tietämättä asiasta mitään. Hän kulki pöydälle, jolla lepäsi paperi ja mustepurkki. Kirjaimet eivät sanoneet hänelle mitään, tuskin ne olivat edes ilvesten yleiskieltä.

Myrskytuuli
Katsoo Villitoivetta, joka venytteli. Toinen näytti voivan hyvin ainakin ulkoisesti. Naaras tervehti syyllistävästi ja Jalopääsky ilmoitti jättävänsä kaksikon rauhaan ja lähti. Naurahtaa hiljaa Villitoiveen syyllistävälle tervehdykselle, mutta ei sano siihen mitään. Vilkaisee vielä taakseen varmistaakseen, josko Jalopääsky todella lähti. Tavallaan vaikutti tyhmältä, että tuo lähti, koska nyt Myrskytuuli ja Villitoive olisivat täysin vapaita lähtemään. Kääntää katseensa takaisin naaraaseen, kun tuo kysyy sopimuksesta.
"Jalopääsky tahtoo, että siirrymme hänen alaisuuteensa", sanoo. "Saisimme olla edelleen Ilvesklaani ja elää omalla reviirillämme, mutta olisimme vain Valtakunnan alaisina. Saisimme asua myös täällä jos haluaisimme ja niin pois päin", selittää ja katsoo koko ajan Villitoivetta.

Villitoive
Neitokainen tervehti päällikköään ehkä turhan epäkunnioittavasti, mutta he kuitenkin olivat kaiketi ystäviä. Villitoive ei voinut olla täysin varma asiasta, sillä oli kulunut turhan pitkä aika heidän viimeisimmästä kohtaamisestaan ja totuus ja Jalopääskyn manipulointi olivat sekoittuneet hänen mielessään sekametelisopaksi. Mutta hän tiesi jossakin sisimmässään, että Myrskytuuleen sai luottaa. Ja niin sai Jalopääskyynkin. Myrskytuuli naurahti tervehdykselle ja Villitoiveen udellessa sopimuksesta päällikkö myös vastasi. Ilvesklaanilainen nyökkäsi vaiteliaana ja mietti. Sopimus kuullosti reilulta.
"Hyväksytään se. Se antaa meille mahdollisuuden palata normaaliin elämään, mutta myös mahdollisuuden pärjätä, vaikka riistaa ei löytyisikään tai elämästä tulisi paljon vaikeampaa", nuorikko tokaisi vakavana. Kyllä, sopimus oli järkevä. Villitoive avasi mustepurkin tottumattomin tassuin, mutta pian sai sen auki ja painoi siihen toisen etutassunsa. Sen hän painoi sitten paperiin alas ja hymyili Myrskytuulelle odottavasti. Annettuaan musteen kuivua hetken hän siivosi tassunsa, muste oli karvasta, mutta maku lähti nopeasti.
"Toivottavasti tuo sopimus myös pitää", Villitoive asetti toiveensa sanoiksi ja lausui ne ääneen. Todellakin toivoi, hän suorastaan vaati sitä toteutumaan.

Myrskytuuli
Istahtaa alas ja nuolaisee rintaansa muutaman kerran, kääntäen sen jälkeen katseensa takaisin Villitoiveeseen. Pienen miettimis hetken jälkeen naaras sanoi oman mielipiteensä Jalopääskyn sopimukseen.
"Mietin vain, että pitäisikö meidän asettaa vaatimuksia Jalopääskylle" sanoo ja katsoo toista, kun tuo avaa mustepurkkia. "Minusta tuntuu, että hän haluaa meidät Valtakuntaan sen verran kovasti, että voimme asettaa omia vaatimuksiamme", puhelee ja pitää lyhyen tauon. "Ajattelin, että olisi hyvä vaatia, että Ilvsklaanin päälikkö saisi aina osallistua päätöksen tekoon Valtakunnassa ja että Ilvesklaanin päälikkö olisi vähintään varapäälikön arvoinen johtaja Valtakunnassa. Ihan vain oman parhaamme vuoksi, ettei meidän oikeuksiamme tallottaisi", kertoo ehdotuksensa Villitoiveelle.

Villivirta
Neitokainen mietti ajatustaan, kunnes Myrskytuuli puki sen ajatuksiksi. Nuorukainen katsoi päällikköään ja nyökkäsi, samaa hänkin oli kai ajatellut.
"Se voisi olla järkevää", Villitoive aloitti, "ehkäpä muutkin klaanit suostuisivat ajatukseen samalla oikeudella." Villitoive nimittäin halusi klaanit Valtakunnan alle, samalla hän halusi myös klaanittomatkin sen alaiseksi. Kaiketi ketään ei haitannut Valtakunta, kun vastarintaa ei ollut ilmennyt.
"Vai mitä mieltä olet, pitäisikö muidenkin klaanien osallistua tähän? Yhdessä saisimme kuitenkin pidettyä puoliamme, mikäli Valtakunta nyt kaikesta huolimatta päättää rikkoa sopimusta joskus", ruskeaturkki tokaisi ja mutristi huuliaan, ai kamala kun oli vaikeaa.

Myrskytuuli
Esitettyään ajatuksensa Villitoiveelle saa tuolta myöntävän vastauksen. Toinen pohti myös muiden klaanien liittymistä Valtakuntaan.
"Niin, mutta se on sitten muiden klaanien asia, että päättävätkö he liittyä Valtakuntaan vai eivät", sanoo Villitoiveelle. Toinen kysyi vielä Myrskytuulen mielipidettä siihen, että pitäisikö muidenkin klaanien liittyä Valtakuntaan.
"En tiedä, toisaaltahan se olisi hyvä asia, koska kaikki kuuluisivat samaan isompaan kokonaisuuteen. Ei ainakaan tulisi keskinäisiä sotia", sanoo toiselle. "Mutta muut klaanit saattavat haluta pitää niin sanotun yksityisyytensä", lisää vielä ja katsoo hetken sopimus paperia. Pitäisi saada Jalo tekemään vielä tarvittavat muutokset sopimukseen, ennenkuin Myrskytuuli pistäisi tassun jälkensä siihen.

Villitoive
Neiti nyökkäsi Myrskytuulen puhuessa. Hän mietti hetken kantaansa ja pohti, mitä mieltä voisi olla.
"Minusta olisi kivempaa, jos muutkin klaanit olisivat. Ajattele, mikä mahdollisuus täällä olisi elää. Voisit tykätä asua täällä, jos olisi paljon enemmän ilveksiä. Tykkäisitkö sinä?" Villitoive puhui ja mietti. Tosiaan, tämähän voisi olla todella hulvaton paikka silloin. Paljon, todella paljon erilaisia persoonia, joiden kanssa jutella ja joihin tutustua. Mahtavaa! Myrskytuuli puhui vielä.
"Niin, se voi olla niin. Kutsun Jalopääskyn paikalle", Villitoive sanoi ja kulki ovelle, kutsumaan Jalopääskyä. Pian hän palasi toinen perässään.
"Olemme päättäneet, mutta sopimukseen tarvitsee ennen allekirjoitustamme pienen muutoksen. Myrskytuuli?" Villitoive kertoi asetuttuaan aloilleen.

Jalopääsky
Hetken aikaa Tsaari vain oli, kunnes tuli kutsu tulla takaisin. Hän kulki paikalle ja katsoi kahta ilvesklaanilaista vuoronperään. Villitoiveen todettua muutoksesta, hän nyökkäsi ja valmistautui kirjoittamaan sen ylös. Kyllä hän pystyi joustamaan nyt.

Myrskytuuli
Kuuntelee Villitoiveen pohdinnat siihen, jos kaikki klaanit kuuluisivat Valtakuntaan.
"Voisihan se olla mukavaa, mutta pidän enemmän metsässä asumisesta", sanoo ja hymyilee toiselle. Eihän myrsky voinut mitenkään sopia sisätiloihin. Toinen kutsui sitten Jalopääskyn paikalle, joka valmistautui tekemään muutoksia sopimukseen.
"Ilvesklaanin päälikkö on Valtakunnassa vähintään varapäälikön arvoinen johtaja. Päälikkö saa aina osallistua päätöksen tekoon Valtakunnassa ja mitään Ilvesklaania koskevia päätöksiä ei tehdä ilman Ilvesklaanin päälikön suostumusta", kertoilee Jalopääskylle. Muita ehtoja noilla ei tainnutkaan olla. Myrskytuuli ei malttanut enää odottaa, että pääsisi ulos.

Villitoive
Nuorikko taustaili mietiskellen asioita ja ei malttanut odottaa vapautta.

Jalopääsky
Tsaari sai tietää Ilvesklaanin vaatimuksesta ja kirjasi sen Myrskytuulen sanoin ylös. Sitten hän nosti katseensa Myrskytuuleen ja nyökkäsi.
"Nyt se on ylhäällä. Tassunjälki alle ja olette vapaat lähtemään", herra kertoi ja lipaisi huuliaan odottavasti. Pian olisi lisää kansaa Valtakunnassa, jee. Hän pisti tavarat valmiiksi Myrskytuulen tassunjäljen painamista varten ja odotti.

Myrskytuuli
Katseli, kun Jalo kirjoitti asiat sopimukseen, jonka jälkeen tuo kehotti pistämään siihen tassunjäljen. Myrskytuuli kastoi tassunsa musteeseen ja painoi tassunjälkensä sopimukseen.

Jalopääsky
Herra oli tyytyväinen saadessaan asiat etenemään. Myrskytuulen painaessa tassunjälkeään paperiin, Jalopääsky valmistautui puhumaan.
"Olette nyt vapaat lähtemään. Tarvitsetteko apua Kurjenlinnassa suunnistamiseen?" Jalopääsky tokaisi ja lipaisi huuliaan tyytyväisenä. Hän oli valmis auttamaan toisten auttamiseen pois Kurjenlinnasta.

Villitoive
Neitonen oli toiveikas eikä malttanut lainkaan odottaa pääsyään vapaaksi. Kaksi urosta saivat jutun valmiiksi neitosen taustaillessa ja pian Villitoive kulki ovelle.
"Oli ilo tavata, Jalopääsky. Toivottavasti sopimuksemme on hedelmällinen", neiti hymyili ja lähti ovesta ulos, toivoen Myrskytuulen seuraavan. Hän halusi tehdä dramaattisen poistumisen eikä toisen kuhnailu olisi sille mitään hyvää.

Myrskytuuli
Sopimus oli vihdoin saatu tehtyä ja ilvesklaanilaiset saivat luvan lähteä. Kulkee Villitoiveen perässä ovelle.
"Pärjäämme kyllä itsekkin", vastaa Jalopääskylle ja kulkee Villitoiveen perässä ulos huoneesta. Hetken matkaa tuo jaksoi kävellä, mutta sitten tuo ei enää malttanut odottaa, vaan syöksyi juoksuun pitkin Valtakunnan käytäviä määränpäänään ulkoilma, jonka tuo saattoi jo haistaa. Uros ei ollut varma josko Villitoive tuli perässä vai ei, eikä tuo oikeastaan välittänytkään, oli vain pakko päästä ulos.

Villitoive
Neitonen kulki kohti Kurjenlinnan yläkertaa ja ulko-ovea, kunnes huomasi Myrskytuulen ohittavan hänet. Sen vuoksi nuorikko innoissaan kiihdytti juoksuun ja lähti seuraamaan päällikköään onnellisena. Vapaus, täältä tullaan! Riemu suorastaan sykähteli neitosen rinnassa, tämän juostessa pitkin käytäviä.
Pian pikakelaten Villitoive pääsi ulos ja hengitti syvään raikasta ilmaa. Ulkoilma häikäisi pimeään tottuneita silmiä ja muutenkin ulkomaailma oli vieraampi taas hetken. Sitten hän vilkaisi ympärilleen ja toivoi Myrskytuulen olevan vierellään.
"Kaunis... kevät. Se on saapunut. En nähnyt sen saapumista", neiti parahti surullisena. Ensimmäisen kevään alku oli vietetty vankina, koko talvi oli mennyt vankina kärvistelyyn. Tuhlattua aikaa aivan kamalasti. Miten hän saisi otettua sen kiinni?

Myrskytuuli
Juoksee ulos Kurjenlinnasta, eikä hetkeen pysty näkemään mitään kirkkaalta päivänvalolta. Siitä huolimatta heittää kuperkeikan maahan ja tuntee kostean maan allansa. Kevät oli jo ehtinyt tulla. Saa näkönsä taas takaisin ja katselee hieman ympärilleen, lumi oli jo suurilta osin sulanut. Nousee ylös ja ravistelee turkkiaan. Villitoive harmitteli, ettei ollut nähnyt kevään saapumista.
"Talvi ja lumi jäi kokonaan välistä", sanoo huokaisten, muttei jaksa sen enempää surkutella kohtaloaan. Lähtee loikkelehtimaan eteenpäin, kohti Ilvesklaanin reviiriä.

Villitoive
Neiti näki viimein ja huomasi Myrskytuulen heittävän kuperkeikkaa. Hän naurahti ja teki samoin, kunnes vakavoitui ja parahti lumesta ja keväästä. Myrskytuulikin oli huomannut saman.
"No, kenties näin on parempi" naaras tokaisi ja lipaisi huuliaan, lähtien sitten seuraamaan Myrskytuulta kohti Ilvesklaanin reviiriä ja leiriä.

Leirissä hän kulkisi heti riistakasan ääreen. Se oli täynnä mätää riistaa, jotka haisivat pahalle. Hän vilkaisi kohti Myrskytuulta, mikäli toinen oli jo ehtinyt paikalle.
"Vahaliitua ei näy. Meidän täytyy käydä metsällä", neiti tokaisi huolestuneena. Oliko Vahaliitu paennut klaanista vai kuollut? Vai vankina? Tietämättä oikeaa vastausta neitoa värisytti, häntä huolestutti ja ahdisti. Oliko Ilvesklaani kuolemassa?

Myrskytuuli
Jo kaukaa ennen saapumistaan leiriin, Ilvesklaanin päälikkö pystyi haistamaan pilaantuneen riistan hajun. Ihme, etteivät muut eläimet olleet käyneet syömässä Ilvesklaanin riistoja sillä välin kun he olivat poissa. Villitoive käveli ensimmäiseksi riistakasan luokse ja yrskytuuli kävi tarkistamassa pesät. Kaikki pesät olivat ehjiä, mutta kuten Villitoive sanoi, Vahaliitua ei näkynyt missään.
"Luulen, että ensin kannattaa hankkiutua eroon pilaantuneesta riistasta ja sitten vasta voimme mennä metsästämään", sanoo ja katsoo mädäntynyttä riistaa, joka pitäisi jollain keinolla kuljettaa kauas leiristä.

Villitoive
Neitokainen oli harmistunut Vahaliidun katoamisesta, mutta päätti keskittyä tärkeimpään ongelmaan eli riistakasan mädäntymiseen. Myrskytuulikin alkoi pohtia ongelmaan ratkaisua ja Villitoive alkoi miettiä teleportaatiokeinoa mädäntyneelle lihalle.
"Ne voisi heittää joko mereen tai kaivaa kuoppaan metsään", Villitoive tokaisi ja lipaisi huuliaan. Syvä kuoppa ja sillä selvä, tuskin mikään peto sieltä niitä haistaisi.

// Anteeksi lyhyys ja kesto, kirjoitin edellisen version viikko sitten, mutta sitten netti ei toiminutkaan ja piti sammuttaa kone, joten rooli katosi ennen kuin ehdin tallentaa sitä mihinkään D: